lauantai 26. helmikuuta 2011
pinkit pussukat
Olipa kerran pieni pala kangasta. Jossa oli pienenpieni kohta tummanpunaista kaiken valkoisen ja vaaleanpunaisen seassa. Ja tämän takia kangas oli talletettu, pidetty hyvänä ja siitä oli toivottu syntyvän jotain ihanaa. Sain tällaisen kankaanpalan, josta toivottiin pussukkaa. Mutta eipä syntynyt pussukkaa, syntyikin kaksi. Kun oikein tarkkaan käänteli kangasta ja mittasi, se toden totta riitti kahteen pieneen pussukkaan. Ja punainen kohtakin saatiin talteen, niin että se vielä näkyikin oikein upeasti. Pienestä palasta kangasta syntyi siis tuplasti iloa kun se pääsi käyttöön näinkin söpöksi lopputulokseksi muutettuna. Vuorikankaana sävysävyyn sopivaa tilda-kangasta.
the gorgeous blogger
Mukava yllätys, kun annan aarteille pamahti tunnustus sekä Rva Kepposelta että Haltiakummilta. Kiitos molemmille ihanaisille.
Tämän tunnustuksen luonteeseen kuuluu vastailla viiteen kysymykseen. Tässä tulee:
1. Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäinen postaus blogiini ilmestyi 30.9.2008. Ensimmäisen kommentin blogiini jätti MouMou. Aloitin blogin pitämisen vähän varkain, ilman mitään alkulätinöitä iskin vaan kuvan ja vähän tekstiä, kun en osannut muotoilla mitään fiksua alkua. Ja hyvinhän siitä päästiin eteenpäin. Ainakin mielestäni.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Alunperin blogini oli tarkoitus olla pelkästään korublogi. Koruinnostus oli alkuun valtava, tein paljon erilaisia koruja. Kunnes sitten ihan luontevana jatkumona puhjenneelle käsityöinnostukselle halusin tehdä myös jotain muuta. Ja kun mielestäni tuotoksista tuli ihan kohtuullisia, halusin esitellä niitä myös lukijoille. Ja tästä se lähti, mopo käsistä. Nyt blogin aiheet rönsyilevät laidasta laitaan. Koruja syntyy yhä, mutta mukaan on tullut paljon uusia käsityömuotoja, sellaisiakin joita en edes osannut silloin kun blogin pidon aloitin. Tällä hetkellä isoimpana innostuksena ovat kortit, seuraavana ehkäpä kukat. Ja tälläkin viikolla olen ollut kehystelemässä, se on ihanaa. Tottakai korutkin ovat vielä mukana, nyt himottaisi vieläkin enemmän keskittyä hopean työstöön. Näistä kaikista kertoilen blogissa, uusista kokeiluista ja vanhoista tutuista harrastuksista. Josko joku niistä innostuisi ja saisi inspiraation kokeilla itsekin jotain uutta.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Uskaltaisin sanoa, että monipuolisuus on juuri se, mikä tekee blogistani erityisen. Kirjoitan sellaista blogia, jollaista haluaisin itsekin lukea. Harmikseni olen törmännyt melko harvoihin blogeihin, joissa käsiteltäisiin erilaisia kädentaitoja. Onneksi sen sijaan on todella paljon muutoin aivan uskomattoman ihania käsityöblogeja.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aloittaessani blogin pitämisen olin seuraillut jo pidempään erilaisia korublogeja. Ne olivat minulle ihan uusi maailma, johon eksyin sattumalta kerran netissä surffatessani. Olin silloin jättänyt syrjään melkeinpä kaikki käsityöharrastukseni, mutta näitä blogeja selatessani aloin taas innostua uudelleen varsinkin koruilusta. Blogiajatus sai kuitenkin muhia jonkin aikaa, sillä en omistanut digikameraa. Jossain vaiheessa hankin kuitenkin kameran, ja sen jälkeen ei kauaa nokka tuhissut kun olin jo blogin pistänyt pystyyn.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Hmm, blogissa en ehkä haluaisi muuttaa mitään, mutta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa toista blogia. Tai oikeastaan kahtakin erilaista blogia. Toisen pistän pystyyn heti kun saan isomman keittiön käyttööni. Tästä toisesta tulee siis ruokablogi (tai ehkä kakkublogi, kun haluaisin opetella kakkujen koristelua ja muuta ihanaa). Ihan kaikkea en viitsi tähän blogiin tunkea, kun nyt jo alkaa olla aika sekasoppa koko blogi.
Lisäksi haluaisin kirjoittaa blogia, johon oikeasti kirjoitetaan jotain. Eli siis jonkinlaista pohdiskelevampaa tai päiväkirjamaisempaa. Tai sellaista johon vangitaan pieniä hetkiä valokuvien avulla. Tämä toki vaatisi harjoittelua valokuvaukseen, eli ei ihan tämän hetken idea, vaikka haaveissa onkin.
Niin, ja onhan minulla vielä yksi ihan mahtava blogi-idea. Olen miettinyt blogia, jossa arvosteltaisiin uutuuskarkkeja (ja keväällä toki myös kesän uutuusjäätelöitä). Tähänhän tietystä kuuluisi ääneenlausumaton toive karamellinäytteistä.
Menipä taas höpöttelyksi. Ihanaa viikonloppua kaikille ja iso kiitos vielä tunnustuksesta.
Tämän tunnustuksen luonteeseen kuuluu vastailla viiteen kysymykseen. Tässä tulee:
1. Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäinen postaus blogiini ilmestyi 30.9.2008. Ensimmäisen kommentin blogiini jätti MouMou. Aloitin blogin pitämisen vähän varkain, ilman mitään alkulätinöitä iskin vaan kuvan ja vähän tekstiä, kun en osannut muotoilla mitään fiksua alkua. Ja hyvinhän siitä päästiin eteenpäin. Ainakin mielestäni.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Alunperin blogini oli tarkoitus olla pelkästään korublogi. Koruinnostus oli alkuun valtava, tein paljon erilaisia koruja. Kunnes sitten ihan luontevana jatkumona puhjenneelle käsityöinnostukselle halusin tehdä myös jotain muuta. Ja kun mielestäni tuotoksista tuli ihan kohtuullisia, halusin esitellä niitä myös lukijoille. Ja tästä se lähti, mopo käsistä. Nyt blogin aiheet rönsyilevät laidasta laitaan. Koruja syntyy yhä, mutta mukaan on tullut paljon uusia käsityömuotoja, sellaisiakin joita en edes osannut silloin kun blogin pidon aloitin. Tällä hetkellä isoimpana innostuksena ovat kortit, seuraavana ehkäpä kukat. Ja tälläkin viikolla olen ollut kehystelemässä, se on ihanaa. Tottakai korutkin ovat vielä mukana, nyt himottaisi vieläkin enemmän keskittyä hopean työstöön. Näistä kaikista kertoilen blogissa, uusista kokeiluista ja vanhoista tutuista harrastuksista. Josko joku niistä innostuisi ja saisi inspiraation kokeilla itsekin jotain uutta.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Uskaltaisin sanoa, että monipuolisuus on juuri se, mikä tekee blogistani erityisen. Kirjoitan sellaista blogia, jollaista haluaisin itsekin lukea. Harmikseni olen törmännyt melko harvoihin blogeihin, joissa käsiteltäisiin erilaisia kädentaitoja. Onneksi sen sijaan on todella paljon muutoin aivan uskomattoman ihania käsityöblogeja.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aloittaessani blogin pitämisen olin seuraillut jo pidempään erilaisia korublogeja. Ne olivat minulle ihan uusi maailma, johon eksyin sattumalta kerran netissä surffatessani. Olin silloin jättänyt syrjään melkeinpä kaikki käsityöharrastukseni, mutta näitä blogeja selatessani aloin taas innostua uudelleen varsinkin koruilusta. Blogiajatus sai kuitenkin muhia jonkin aikaa, sillä en omistanut digikameraa. Jossain vaiheessa hankin kuitenkin kameran, ja sen jälkeen ei kauaa nokka tuhissut kun olin jo blogin pistänyt pystyyn.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Hmm, blogissa en ehkä haluaisi muuttaa mitään, mutta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa toista blogia. Tai oikeastaan kahtakin erilaista blogia. Toisen pistän pystyyn heti kun saan isomman keittiön käyttööni. Tästä toisesta tulee siis ruokablogi (tai ehkä kakkublogi, kun haluaisin opetella kakkujen koristelua ja muuta ihanaa). Ihan kaikkea en viitsi tähän blogiin tunkea, kun nyt jo alkaa olla aika sekasoppa koko blogi.
Lisäksi haluaisin kirjoittaa blogia, johon oikeasti kirjoitetaan jotain. Eli siis jonkinlaista pohdiskelevampaa tai päiväkirjamaisempaa. Tai sellaista johon vangitaan pieniä hetkiä valokuvien avulla. Tämä toki vaatisi harjoittelua valokuvaukseen, eli ei ihan tämän hetken idea, vaikka haaveissa onkin.
Niin, ja onhan minulla vielä yksi ihan mahtava blogi-idea. Olen miettinyt blogia, jossa arvosteltaisiin uutuuskarkkeja (ja keväällä toki myös kesän uutuusjäätelöitä). Tähänhän tietystä kuuluisi ääneenlausumaton toive karamellinäytteistä.
Menipä taas höpöttelyksi. Ihanaa viikonloppua kaikille ja iso kiitos vielä tunnustuksesta.
perjantai 25. helmikuuta 2011
tsemii
Taas yksi vallaton doodle-kortti. Tämä syntyi jo viimevuoden puolella kun halusin piristää ystävää ihan muuten vaan. Tsemitsemi-lausahdushan kuului big brotherin puolella aika tiuhaan, siitä tuon kortin idea. Paperiyhdistelmästä tuli yllättäen aika retro, vaikkei yhtään ollut tarkoitus. Ehkä ne olivat nuo kuviot keskenään, mistä se vaikutelma muodostui.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
kasa korviksia
Tein jokin aika sitten pyynnöstä kasan vihreitä korvakoruja. Kaikki erilaisia, jotta sopivat eri asujen kanssa. Näihin ensimmäisiin käytin vihreitä jadeja sekä samaan sävyyn swarovskin kristalleja. Muut osat ovat kaikissa korvakoruissa sterling- ja balin hopeaa.
Jos ylemmät ovat väritykseltään keväiset, nämä seuraavat taitavat olla sitten enemmänkin syksyiset. Kuvassa näyttävät melkein mustilta, mutta ovat luonnossa tumman vihreät. Pyöreät kivet ovat sammalakaattia ja alempi rondelli taas fancy jaspis.
Kolmansiin korvakoruihin tuli vähän vintage-henkiset vihreät helmet. Mielestäni helmet toimivat varsin hyvin ihan yksikseen, eivätkä tarvineet rinnalleet mitään lisukkeita. Aiemmin olen samoja helmiä käyttänyt tässä setissä.
Viimeiseksi yllätykseksi tein simppelit korvakorut hieman graafisista savukvartsihelmistä. Ihastuin helmien erikoiseen muotoon, kerrankin vähän jotain muuta kuin tavallisia pyöreitä helmiä. Nämä ovat nätit.
Jos ylemmät ovat väritykseltään keväiset, nämä seuraavat taitavat olla sitten enemmänkin syksyiset. Kuvassa näyttävät melkein mustilta, mutta ovat luonnossa tumman vihreät. Pyöreät kivet ovat sammalakaattia ja alempi rondelli taas fancy jaspis.
Kolmansiin korvakoruihin tuli vähän vintage-henkiset vihreät helmet. Mielestäni helmet toimivat varsin hyvin ihan yksikseen, eivätkä tarvineet rinnalleet mitään lisukkeita. Aiemmin olen samoja helmiä käyttänyt tässä setissä.
Viimeiseksi yllätykseksi tein simppelit korvakorut hieman graafisista savukvartsihelmistä. Ihastuin helmien erikoiseen muotoon, kerrankin vähän jotain muuta kuin tavallisia pyöreitä helmiä. Nämä ovat nätit.
lauantai 19. helmikuuta 2011
ja sitten mä kävin vähän kehystämässä
Nämä työt ovat lojuneet kameran muistikortilla jo ihan liian kauan, joten aika on niidenkin päästä blogin puolelle. Olin viimekuun lopulla kehystyskurssilla ja tällaista jälkeä siellä syntyi.
Ensimmäisenä harjoiteltiin ihan perusasiat, eli kehyslistan leikkausta sekä kehysten kasausta. Tästä harjoitelmasta tuli pikkuinen peili.
Harjoittelun jälkeen pääsin kehystämään omia töitä. Tai siis sellaisia juttuja, joita itselle haluaa kehystää. Itse aloitin näistä söpöistä kettukorteista, jotka olin hankkinut jo pari vuotta sitten käydessäni Levillä. Kyseiset kortit ovat Satu-Maarit Natusen piirtämiä. Yllä olevan kortin nimi on Yöjalassa. Kehystin pienimmän kortin massiivisimmilla kehyksillä valkoiselle taustalle.
Seuraava kortti on nimeltään Villit ja vapaat. Tämä oli korteista isoin, joten se sai kapeimmat kehykset. Kortin ympärille leikkasin aukkopahvin eli paspiksen. Valitsin väriksi harmaan, sillä sitä oli myös kortissa paljon.
Kaksi pystyssä olevaa korttia kehystin melko samanlaisiksi. Ensisilmäyksellä katsottuna tekniikka näyttää samalle, mutta kun teoksiin syventyy tarkemmin, huomaa eroja. Ylempi kortti näkyy aukkopahvista, kun taas alemmassa kortti on asetettu aukkopahvista leikatun "ylijäämäpalan" päälle, koholleen taustastaan.
Näillä kahdella kortilla ei ollut muuta nimeä kuin Rieban, kettu. Lisäksi korttien kääntöpuolella kerrottiin ketusta ihanasti, siksi liitän tekstin myös tähän.
Kettu on läpi aikojen säilyttänyt erikoisasemansa ja kykynsä kommunikoida ihmisten kanssa. Kaukana on ne ajat, jolloin ihmiset ja eläimet pystyivät keskustelemaan keskenään, mutta yhä viestii kettu ihmiselle, henkisesti. Ketun kohtaamienen, ei pelkkä tien ylijuoksu, on aina viesti ihmiselle itselleeen. Kohtaamassaan ketussa ihminen näkee itsensä, vaikkakin se voi myös varoittaa, kertoa kyläilijöistä, ilostuttaaa jne.
Koska kortit ovat samaa sarjaa, halusin tehdä tauluista samanlaiset, mutta silti erilaiset. Jokaisessa taulussa on hieman erilainen kultainen kehys, taustat ovat eriväriset ja tekniikatkin poikkeavat hieman toisistaan. Taulut ovat silti samankokoisia ja käyvät seinälle näin neliöön, allekkain tai rinnakkain.
Seuraavaksi työstöön pääsi enoni tekemä taulu. Pidän taulun kuvasta ihan valtavasti. Teos on tehty sekatekniikalla vuonna 1995 ja sen nimi on Feeniks IV. Järjestysluku taitaa viitata siihen, että tauluja on tehty samaan aikaan useamman sarja, ainakin muistan nähneeni samantyylisen teoksen hieman eri väreissä. Valitettavasti kehykset olivat kuitenkin ajan saatossa jo tummuneet. Kun oli mahdollisuus päästä korjaamaan tilanne, käytin sen tottakai hyväkseni.
Ja tällaista jälkeä sitten tuli. Kuva on hieman huono, kun luokan valot kiiltelevät lasista, mutta eiköhän tästä selvää saa. Valitsin teokseen paremmin sopivat, vähän leveämmät kehykset. Kehykset ovat väriltään mustat, mutta niiden kulmakohdissa on vähän hopeaa. Se sopii mielestäni kuvaan hyvin, sillä siinä on myös vähän metallivärejä ja kimalletta, vaikkei se kuvassa niin hyvin näykään.
Tätä projektia tein koko kurssin ajan pikkuhiljaa. Kyseessä on mielestäni hauska idea, ovisilmäkehykset. Nämä tein ihan puunvärisestä kehyslistasta ensin maalaamalla akryyliväreillä ja sitten kultaamalla lyöntimetallilla mixtiontekniikalla. Tavoittelin tähän hieman varissutta kultausta. Luonnossa kehykset ovat kirkkaamman kultaiset.
Kurssin viimeisenä päivänä otin vielä loppuspurtin ja tein neljä peiliä. Ensimmäinen pikkupeili syntyi metallinrusehtavasta kehyslistasta. Alla olevat kolme peiliä taas ovat mustalla listalla tehtyjä. Kaikki ovat keskenään saman kokoisia, joten ne voi ripustaa seinälle sarjaksi. Hauskasti kaikista peileistä muuten näkyy luokkahuoneen katto ja valaisimet. Nopeasti katsomalla näitä voisi kuvista luulla tauluiksi hieman erikoisemmilla kuvilla.
Kehystettyjä juttuja tulee varmasti vielä lisää, sillä ensiviikoksi on luvassa uusi kurssi kyseisestä aiheesta. Aika kivaa.
Ensimmäisenä harjoiteltiin ihan perusasiat, eli kehyslistan leikkausta sekä kehysten kasausta. Tästä harjoitelmasta tuli pikkuinen peili.
Harjoittelun jälkeen pääsin kehystämään omia töitä. Tai siis sellaisia juttuja, joita itselle haluaa kehystää. Itse aloitin näistä söpöistä kettukorteista, jotka olin hankkinut jo pari vuotta sitten käydessäni Levillä. Kyseiset kortit ovat Satu-Maarit Natusen piirtämiä. Yllä olevan kortin nimi on Yöjalassa. Kehystin pienimmän kortin massiivisimmilla kehyksillä valkoiselle taustalle.
Seuraava kortti on nimeltään Villit ja vapaat. Tämä oli korteista isoin, joten se sai kapeimmat kehykset. Kortin ympärille leikkasin aukkopahvin eli paspiksen. Valitsin väriksi harmaan, sillä sitä oli myös kortissa paljon.
Kaksi pystyssä olevaa korttia kehystin melko samanlaisiksi. Ensisilmäyksellä katsottuna tekniikka näyttää samalle, mutta kun teoksiin syventyy tarkemmin, huomaa eroja. Ylempi kortti näkyy aukkopahvista, kun taas alemmassa kortti on asetettu aukkopahvista leikatun "ylijäämäpalan" päälle, koholleen taustastaan.
Näillä kahdella kortilla ei ollut muuta nimeä kuin Rieban, kettu. Lisäksi korttien kääntöpuolella kerrottiin ketusta ihanasti, siksi liitän tekstin myös tähän.
Kettu on läpi aikojen säilyttänyt erikoisasemansa ja kykynsä kommunikoida ihmisten kanssa. Kaukana on ne ajat, jolloin ihmiset ja eläimet pystyivät keskustelemaan keskenään, mutta yhä viestii kettu ihmiselle, henkisesti. Ketun kohtaamienen, ei pelkkä tien ylijuoksu, on aina viesti ihmiselle itselleeen. Kohtaamassaan ketussa ihminen näkee itsensä, vaikkakin se voi myös varoittaa, kertoa kyläilijöistä, ilostuttaaa jne.
Koska kortit ovat samaa sarjaa, halusin tehdä tauluista samanlaiset, mutta silti erilaiset. Jokaisessa taulussa on hieman erilainen kultainen kehys, taustat ovat eriväriset ja tekniikatkin poikkeavat hieman toisistaan. Taulut ovat silti samankokoisia ja käyvät seinälle näin neliöön, allekkain tai rinnakkain.
Seuraavaksi työstöön pääsi enoni tekemä taulu. Pidän taulun kuvasta ihan valtavasti. Teos on tehty sekatekniikalla vuonna 1995 ja sen nimi on Feeniks IV. Järjestysluku taitaa viitata siihen, että tauluja on tehty samaan aikaan useamman sarja, ainakin muistan nähneeni samantyylisen teoksen hieman eri väreissä. Valitettavasti kehykset olivat kuitenkin ajan saatossa jo tummuneet. Kun oli mahdollisuus päästä korjaamaan tilanne, käytin sen tottakai hyväkseni.
Ja tällaista jälkeä sitten tuli. Kuva on hieman huono, kun luokan valot kiiltelevät lasista, mutta eiköhän tästä selvää saa. Valitsin teokseen paremmin sopivat, vähän leveämmät kehykset. Kehykset ovat väriltään mustat, mutta niiden kulmakohdissa on vähän hopeaa. Se sopii mielestäni kuvaan hyvin, sillä siinä on myös vähän metallivärejä ja kimalletta, vaikkei se kuvassa niin hyvin näykään.
Tätä projektia tein koko kurssin ajan pikkuhiljaa. Kyseessä on mielestäni hauska idea, ovisilmäkehykset. Nämä tein ihan puunvärisestä kehyslistasta ensin maalaamalla akryyliväreillä ja sitten kultaamalla lyöntimetallilla mixtiontekniikalla. Tavoittelin tähän hieman varissutta kultausta. Luonnossa kehykset ovat kirkkaamman kultaiset.
Kurssin viimeisenä päivänä otin vielä loppuspurtin ja tein neljä peiliä. Ensimmäinen pikkupeili syntyi metallinrusehtavasta kehyslistasta. Alla olevat kolme peiliä taas ovat mustalla listalla tehtyjä. Kaikki ovat keskenään saman kokoisia, joten ne voi ripustaa seinälle sarjaksi. Hauskasti kaikista peileistä muuten näkyy luokkahuoneen katto ja valaisimet. Nopeasti katsomalla näitä voisi kuvista luulla tauluiksi hieman erikoisemmilla kuvilla.
Kehystettyjä juttuja tulee varmasti vielä lisää, sillä ensiviikoksi on luvassa uusi kurssi kyseisestä aiheesta. Aika kivaa.
perjantai 18. helmikuuta 2011
parrrty
Oranssi ja sininen. Ehkä ihanin vastaväripari. Ja varsin toimiva. Tuli kerrankin tehtyä kortti, jonka lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Ja mitäpä muutakaan reseptiin sisältyy kuin värikkäitä papereita, doodlen leimasin ja vähän dymotekstiä.
torstai 17. helmikuuta 2011
kumpi
Ellis on tehnyt ison työn listatessaan suomalaiset skräppiblogit yhdelle sivulle. Sivustolta löytyy paljon ihania ja inspiroivia blogeja. Hieman hämmästyin nähdessäni myös oman blogini listalla, vaikken mikään skräppääjä olekaan. Kunnes muistin, että olenhan minä photarin puolella väännellyt muutamia digileiskoja. Ja koska edellisestä digeilypostauksesta on jo aikaa, esitelläänpä nämä vihdoin ja viimein myös teille.
Näistä suurin osa on valmistunut tosiaan jo viimevuoden puolella. Tarkalleen inspiraatio taisi tulla joskus sen jälkeen kun olin viimeisimmän Twilightin käynyt katsomassa elokuvissa.
Minun digeily on vielä sillä tasolla, että lätkitään vaan valmiita elementtejä paikoilleen. Ihan kivan näköistähän niinkin saa, mutta tykkäisin käyttää photoshoppia vähän monipuolisemminkin. Olisikin kiva osallistua jollekin kurssille. Olen muutamissa blogeissa huomannut että sellaisiakin netin kautta järjestetään. Osaisiko kukaan kertoa kokemuksiaan niistä tai jopa mitä kautta sellaisia järjestetään? Suomalaisilla sivuilla tuskin?
Ja seuraavaksi napsin kyllä kuvia ihan oikeasta elämästäkin, niin pääsen digeilemään sitten niitä seuraavaksi. Ja tätä en ehkä uskalla ääneen sanoa, mutta oikeasti olen jo vähän miettinyt että mitä jos kokeilisi joskus ihan oikeaakin skräppäystä.
Niin, sitähän minun piti vielä kysyä, että kumpi se sitten on: team Edward vai team Jacob?
Näistä suurin osa on valmistunut tosiaan jo viimevuoden puolella. Tarkalleen inspiraatio taisi tulla joskus sen jälkeen kun olin viimeisimmän Twilightin käynyt katsomassa elokuvissa.
Minun digeily on vielä sillä tasolla, että lätkitään vaan valmiita elementtejä paikoilleen. Ihan kivan näköistähän niinkin saa, mutta tykkäisin käyttää photoshoppia vähän monipuolisemminkin. Olisikin kiva osallistua jollekin kurssille. Olen muutamissa blogeissa huomannut että sellaisiakin netin kautta järjestetään. Osaisiko kukaan kertoa kokemuksiaan niistä tai jopa mitä kautta sellaisia järjestetään? Suomalaisilla sivuilla tuskin?
Ja seuraavaksi napsin kyllä kuvia ihan oikeasta elämästäkin, niin pääsen digeilemään sitten niitä seuraavaksi. Ja tätä en ehkä uskalla ääneen sanoa, mutta oikeasti olen jo vähän miettinyt että mitä jos kokeilisi joskus ihan oikeaakin skräppäystä.
Niin, sitähän minun piti vielä kysyä, että kumpi se sitten on: team Edward vai team Jacob?
maanantai 14. helmikuuta 2011
ystävänpäivänä
Ystävänpäivätervehdys kaikille Annan Aarteiden kurkkijoille. Tein tänäkin vuonna muutaman ystävänpäiväkortin, tänävuonna ne olivat ylläolevalla kaavalla. Olen jo pitkän aikaa halunnut käyttää puhelinluettelon sivuja korttien taustoina. Ajattelin että miksei sitten tähän projektiin. Laitoin puhelinluettelosuikaleet vain yhdellä tai kahdella kaksipuoleisella teipillä kiinni, niin että ne vähän lerpattaisivat. Lisäksi teksti dymolla (ä:n pisteet muuten lisäsin kuvan oton jälkeen valkoisella maalitussilla) sydänklemmari ja ihana doodlen leimasinkuva. Ja tällä kertaa kortit olikin muuten neliön muotoiset.
Reppana ystävä muuten näyttää tässä kortissa ihan siltä kuin se aivan kohta sanoisi munamiehen äänellä: Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle.
lauantai 12. helmikuuta 2011
henkäys
Sain joskus muutaman tällaisen kauniin runon leimattuna. Jotenkin tähän tunnelmaan halusin lisätä jotain romanttista ja kaunista paperia. Varastoistani löytyi tuo vanhahtavan rusehtava paperi ja siihen väreiltään sopivat kukat. Eipä tämä paljon muuta kaivannutkaan, yksinkertaisessa kortissa tulee viesti esille. Tämähän sopisi vaikka ystävänpäivämuistamiseen.
perjantai 11. helmikuuta 2011
turkoosi lehti
Esittelyyn taas yksi koru tällä samalla tutulla mallilla. Kuvat on taidettu ottaa vuoden pimeimpänä päivänä, kun jäivät noin sumuisiksi vaikka yritin niille tehdä vaikka mitä tuolla photarin puolella. Korussa lilaa ametistia, turkoosia amatsoniittia sekä balin hopeiset korunosat.
Sen verran tämän korun tekemisestä inspiroiduin, että itsellekin saattaa tulla joku samantyylinen noista ametisteista.
maanantai 7. helmikuuta 2011
kutsuja kutsuja
Viime vuoden puolella tein ison kasan ei-niin-perinteisen värisiä hääkutsuja. Ihan sarjatyönä, mutta niinhän kutsut yleensä ovatkin kaikille samanlaiset. Ylläolevan kuvan värit ovat vähän vääristyneet, alemmassa kuvassa ne ovat todenmukaisemmat.
Hääpöytiin tuli myös samaa sarjaa olevat plaseeraus- eli paikkakortit. Tässä kuvassa kortit vielä ilman nimiä, tarkoituksena oli että korttien keskelle tulee nimi.
Lahjaksi hääparille päällystin vielä tavallisen muistikirjan korttien sävyillä. Tässäkin kannen keskelle jätin tilan, johon voi itse lisätä tekstin onko kyseessä esimerkiksi vieraskirja vai hää- tai polttarialbumi.
lauantai 5. helmikuuta 2011
kukkakurssin satoa
Tällä viikolla olin Koulutuskeskus Salpauksen järjestämällä kukkiensidontakurssilla. Kukat ovat aihe, josta olen nyt viimeaikoina innostunut todella paljon. Harmittavasti kukat ovat myös suht hinnakas treenimateriaali, joten itseä pitää vähän hillitä, jottei joka kauppareissulla napsisi kukkia mukaan.
Ensimmäinen kurssilla tekemäni kimppu oli tällainen pieni kimppu vaaleanpunaisista ruusuista, limenvihreistä nappikrysanteemeista ja koivunoksista. Vihreinä on käytetty pienempilehtistä ruskusta sekä isolehtisiä salal-oksia. Tuo sydäntikku tuo tähän kimppuun vähän ystävänpäivätunnelmaa.
Seuraavaan kimppuun on koottu persikanvärisiä ruusuja, oranssia neilikkaa, nappikrysanteemi, ruskusta sekä salalia. Tuo enkeli on ehkä vähän enemmän jouluinen, vaikka ajattelinkin että se voisi hyvinkin olla Cupido.
Viimeisessä kimpussa on keltaista ruusua, salalia, nahkalehtiä (tuo saniaisen näköinen), koivunoksia sekä heinää. Tämä on kimpuista isoin ja ihanan keväinen.
Nämä kolme ylintä kimppua ovat kaikki käteensidottuja, eli ne on koottu suoraan käteen. Salal on koottu peukalon ja etusormen varaan "mansetiksi", jonka jälkeen tämän mansetin keskelle on alettu sommitella kukkia/oksia.
Seuraavana päivänä teimme erilaisia asetelmia. Tämä ylin, väritykseltään oranssi asetelma on tehty kirpparilta löytyneeseen kasariin. Asetelmassa on ruusuja, kuisman marjaa, keltaista vahakukkaa, salalia sekä noita oransseja kukkia, joiden nimeä en tiedä.
Tämä toinen asetelma on mielestäni ehkä kauneinta, mitä kurssilla sain aikaiseksi. Pääpaino asetelmassa on noilla liloilla ja valkoisilla alstroemerioilla eli inkaliljoilla. Niiden lisäksi olen käyttänyt vihreitä ja valkeita kuisman marjoja sekä salalia että jotain pienilehtistä ja puuvartista vihreää, jonka nimeä en tiedä.
Kaikki kurssilaiset saivat samat kukat, ja tietysti joukkoon mahtui myös kukkia, joista en tykännyt niin yhtään. Erityismaininnan tässä luokassa saavat tässä asetelmassa käytetyt susirumat 90-luvun persikanväriset neilikat. Niitä en aikonut käyttää mihinkään, mutta kun opettaja antoi päivän viimeiseksi haasteeksi tehdä jäljelle jääneistä kukista jotain, päädyin seuraavaan ratkaisuun. Värjäsin kammottavat neilikat pronssisella spraymaalilla ja tein niistä muuten vihreän asetelman keskipisteen. Ympärille pronssista metallinauhaa, ja yhtäkkiä asetelmasta tulikin jollain tavalla aika hauska.
Seuraava päivänä teimme kukista vieheet, jollaisia näkyy esimerkiksi sulhasten rintapielissä. Kyseisessä vieheessä käytetty ruusua, vahakukkaa, ruskusta ja salalia.
Tämän päivän työnä teimme asetelmia peltirasioihin. Tämä idea näkyi Strömsössä tuossa vuodenvaihteessa. Ihan hauska, että teimme tällaiset peltirasia-asetelmat kurssilla, sillä olin itsekin ajatellut kokeilla samanlaista, kun sen tuossa ohjelmassa näin.
Löysin kirpputorilta ihastuttavan Brunbergin vanhahtavan metallirasian. Uskoin tosiaan, että kyseessä olisi ollut oikeasti vanha rasia, mutta pohjassa näkyvästä karamellien parasta ennen -päiväyksestä (-08) huomasi, että rasia olikin uusvanha. Todella kaunis silti. Asetelmassa käytin pieniä tummanpunaisia tertturuusuja.
Tein myös pienen rasian luonnonvaaleista tertturuusuista. Tästä tuli todella söpö, ja mietimmekin kurssilla että tällaista voisi käyttää vaikka kosiessa, laittaa vaan kukkien keskelle sormuksen. Rasian pituus on siis vajaa 10cm.
Päivän lopuksi pidimme vielä asetelmakilpailut. Saimme haasteeksi tehdä pöytäkunnittain asetelmat, joiden keskuudesta äänestettäisiin paras. Yllä on minun ja kahden muun kurssilaisen asetelma, sinkkiastiaan tehty ruusuasetelma, jossa vihreänä suurimmaksi osaksi tuijaa. Asetelmaan näyttävyyttä antaa tuo puinen lehti, vai venekö se on. Kurssilaiset äänestivät muuten tämän kauneimmaksi asetelmaksi perusteluina muunmuassa että asetelma oli erilainen ja persoonallinen.
Viimeisenä kurssipäivänä teimme kransseja. Tein muutaman kranssipohjan pajusta. Niistä saattaa vielä joskus syntyä jotain esiteltävää blogin puolellekin. Tässä kuitenkin yksi tekemäni havukranssi. Näitä tuli yhtenä vuonna tehtyä liki kymmenen, joten sen jälkeen ei innostusta oikein ole riittänyt kyseiseen puuhaan. Nyt oli kuitenkin mukava verestää kranssinsitomistaitoja, jos vaikkapa ensivuonna muutaman taas tekisi.
Lienee muuten turha sanoa, että asunnossani tuoksuu tällä hetkellä voimakkaasti kukkakaupalle. Pienen yksiön jokainen pöytätaso tulvii kukkia, kattila-asetelman asetin hellalle. Näistä pitää nauttia, josko seuraavaksi hankkisi sitten tulppaaneita.
Ensimmäinen kurssilla tekemäni kimppu oli tällainen pieni kimppu vaaleanpunaisista ruusuista, limenvihreistä nappikrysanteemeista ja koivunoksista. Vihreinä on käytetty pienempilehtistä ruskusta sekä isolehtisiä salal-oksia. Tuo sydäntikku tuo tähän kimppuun vähän ystävänpäivätunnelmaa.
Seuraavaan kimppuun on koottu persikanvärisiä ruusuja, oranssia neilikkaa, nappikrysanteemi, ruskusta sekä salalia. Tuo enkeli on ehkä vähän enemmän jouluinen, vaikka ajattelinkin että se voisi hyvinkin olla Cupido.
Viimeisessä kimpussa on keltaista ruusua, salalia, nahkalehtiä (tuo saniaisen näköinen), koivunoksia sekä heinää. Tämä on kimpuista isoin ja ihanan keväinen.
Nämä kolme ylintä kimppua ovat kaikki käteensidottuja, eli ne on koottu suoraan käteen. Salal on koottu peukalon ja etusormen varaan "mansetiksi", jonka jälkeen tämän mansetin keskelle on alettu sommitella kukkia/oksia.
Seuraavana päivänä teimme erilaisia asetelmia. Tämä ylin, väritykseltään oranssi asetelma on tehty kirpparilta löytyneeseen kasariin. Asetelmassa on ruusuja, kuisman marjaa, keltaista vahakukkaa, salalia sekä noita oransseja kukkia, joiden nimeä en tiedä.
Tämä toinen asetelma on mielestäni ehkä kauneinta, mitä kurssilla sain aikaiseksi. Pääpaino asetelmassa on noilla liloilla ja valkoisilla alstroemerioilla eli inkaliljoilla. Niiden lisäksi olen käyttänyt vihreitä ja valkeita kuisman marjoja sekä salalia että jotain pienilehtistä ja puuvartista vihreää, jonka nimeä en tiedä.
Kaikki kurssilaiset saivat samat kukat, ja tietysti joukkoon mahtui myös kukkia, joista en tykännyt niin yhtään. Erityismaininnan tässä luokassa saavat tässä asetelmassa käytetyt susirumat 90-luvun persikanväriset neilikat. Niitä en aikonut käyttää mihinkään, mutta kun opettaja antoi päivän viimeiseksi haasteeksi tehdä jäljelle jääneistä kukista jotain, päädyin seuraavaan ratkaisuun. Värjäsin kammottavat neilikat pronssisella spraymaalilla ja tein niistä muuten vihreän asetelman keskipisteen. Ympärille pronssista metallinauhaa, ja yhtäkkiä asetelmasta tulikin jollain tavalla aika hauska.
Seuraava päivänä teimme kukista vieheet, jollaisia näkyy esimerkiksi sulhasten rintapielissä. Kyseisessä vieheessä käytetty ruusua, vahakukkaa, ruskusta ja salalia.
Tämän päivän työnä teimme asetelmia peltirasioihin. Tämä idea näkyi Strömsössä tuossa vuodenvaihteessa. Ihan hauska, että teimme tällaiset peltirasia-asetelmat kurssilla, sillä olin itsekin ajatellut kokeilla samanlaista, kun sen tuossa ohjelmassa näin.
Löysin kirpputorilta ihastuttavan Brunbergin vanhahtavan metallirasian. Uskoin tosiaan, että kyseessä olisi ollut oikeasti vanha rasia, mutta pohjassa näkyvästä karamellien parasta ennen -päiväyksestä (-08) huomasi, että rasia olikin uusvanha. Todella kaunis silti. Asetelmassa käytin pieniä tummanpunaisia tertturuusuja.
Tein myös pienen rasian luonnonvaaleista tertturuusuista. Tästä tuli todella söpö, ja mietimmekin kurssilla että tällaista voisi käyttää vaikka kosiessa, laittaa vaan kukkien keskelle sormuksen. Rasian pituus on siis vajaa 10cm.
Päivän lopuksi pidimme vielä asetelmakilpailut. Saimme haasteeksi tehdä pöytäkunnittain asetelmat, joiden keskuudesta äänestettäisiin paras. Yllä on minun ja kahden muun kurssilaisen asetelma, sinkkiastiaan tehty ruusuasetelma, jossa vihreänä suurimmaksi osaksi tuijaa. Asetelmaan näyttävyyttä antaa tuo puinen lehti, vai venekö se on. Kurssilaiset äänestivät muuten tämän kauneimmaksi asetelmaksi perusteluina muunmuassa että asetelma oli erilainen ja persoonallinen.
Viimeisenä kurssipäivänä teimme kransseja. Tein muutaman kranssipohjan pajusta. Niistä saattaa vielä joskus syntyä jotain esiteltävää blogin puolellekin. Tässä kuitenkin yksi tekemäni havukranssi. Näitä tuli yhtenä vuonna tehtyä liki kymmenen, joten sen jälkeen ei innostusta oikein ole riittänyt kyseiseen puuhaan. Nyt oli kuitenkin mukava verestää kranssinsitomistaitoja, jos vaikkapa ensivuonna muutaman taas tekisi.
Lienee muuten turha sanoa, että asunnossani tuoksuu tällä hetkellä voimakkaasti kukkakaupalle. Pienen yksiön jokainen pöytätaso tulvii kukkia, kattila-asetelman asetin hellalle. Näistä pitää nauttia, josko seuraavaksi hankkisi sitten tulppaaneita.
perjantai 4. helmikuuta 2011
golfia
Pirteä kortti sporttiselle miehelle. Eikö olekin? Tämä kortti syntyi todella helposti, värit natsasivat toisiinsa ja kuvat löysivät paikoilleen melkein liiankin helposti. Ja lopputuloksesta tuli hyvin miehekäs, vaikka vähän rusettiakin (no eihän tuo ole rusetti, vaan enemmänkin solmu) on mukana. Olisipa mieskorttien teko muulloinkin näin helppoa.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
epämääräisiä mönttejä
Vietin viimeviikonlopun hopeakurssilla. Kurssilla syntyi taas kaikenlaista, tässä ensimmäinen ja ehkäpä ihanin setti pitkään aikaan.
Hopean vesivalua on näkynyt monissakin blogeissa tässä viimeisen vuoden parin aikana. Kuten muissakin asioissa, saan uusia juttuja kokeiltua vasta myöhässä. Niin tämänkin tekniikan testailu jäi näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Pari viikkoa sitten innostuin kuitenkin kokeilemaan tuota valua kotona. Hopean vesivaluhan on vähän sama kuin uudenvuoden tinojen valu uutena vuotena. Sula hopea tipautetaan veteen jossa hopea jähmettyy ennalta arvaamattomaan muotoon.
Sulattelin useampiakin kappaleita, mutta nämä kolme olivat sellaiset jotka kelpuutin jatkojalostettavaksi. Pienemmät, yllättävänkin symmetriset lätkät korvakoruiksi ja isompi kuopalla oleva päätyi sormukseksi. Hopeakurssilla tein korut loppuun, isompaan könttiin puolipyöreästä langasta sormusosan ja pienemmistä tein tappikorvakorut.
Näistä tuli valtavan söpöt, tulevat käyttöön varmasti.
Hopean vesivalua on näkynyt monissakin blogeissa tässä viimeisen vuoden parin aikana. Kuten muissakin asioissa, saan uusia juttuja kokeiltua vasta myöhässä. Niin tämänkin tekniikan testailu jäi näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Pari viikkoa sitten innostuin kuitenkin kokeilemaan tuota valua kotona. Hopean vesivaluhan on vähän sama kuin uudenvuoden tinojen valu uutena vuotena. Sula hopea tipautetaan veteen jossa hopea jähmettyy ennalta arvaamattomaan muotoon.
Sulattelin useampiakin kappaleita, mutta nämä kolme olivat sellaiset jotka kelpuutin jatkojalostettavaksi. Pienemmät, yllättävänkin symmetriset lätkät korvakoruiksi ja isompi kuopalla oleva päätyi sormukseksi. Hopeakurssilla tein korut loppuun, isompaan könttiin puolipyöreästä langasta sormusosan ja pienemmistä tein tappikorvakorut.
Näistä tuli valtavan söpöt, tulevat käyttöön varmasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)