nappikauppaa

Vietin viimeviikonloppuna aikaa taas kerran hopeakorukurssilla. Olen nyt ajatellut pikkuhiljaa tosiaan herätellä esiin kivenistutustaitoja ja tällä kertaa vuorossa oli neliskulmaisen kiven istutus. Sormushan tästäkin syntyi sitten ja varsin kelpo harjoitus muutenkin. Laitteet ja työvälineet kurssilla olivat mitä olivat, eli eivät juurikaan verrattavissa avoimen ammattikorkeakoulun kurssiin, mutta koska kyseisen kurssin opettaja on kuitenkin mielestäni mukava ja ammattitaitoinen niin tykkään tuollakin käydä vähän näpertelemässä. Tästä johtuen työn jälkikään ei ole ihan niin loppuunhiottua, mutta muutoin olen sormukseen varsin tyytyväinen. Vielä kun oppisi noita isompia (tai edes pienempiä) sormuksia käyttämään, kun tuntuu että näitä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa syntymään. Sormuksessa käytetyn kiven nimestä en osaa sanoa, kyseinen kivi on kuitenkin ystäväni hioma, mutta eipä tullut kysyttyä nimeä. Ja metalli korussa on tietysti hopea.



Toisena työnä tein nappi-aiheiset nappikorvakorut. Idea korvakoruissa oli mielestäni aika kiva (toki nähty jo aiemminkin jossain netin syövereissä) mutta toteutus menikin sitten puihin, kun en osannut porata noita reikiä neliön muotoon. Ovat enemmänkin vinoneliö-muodostelmassa ja niinhän ei kuuluisi olla jos nappia tavoitellaan. Muitakin virheitä on, seuraava pari on varmasti paremman näköinen, sillä harjoitushan tekee mestarin. Taitavat nämä mennä suoraan sulatuskippoon, ellei joku kaveri nappaa kotiinsa.

Tweet

vihreitä kuulia

Vietin pari viikkoa lahden muotoiluinstituutilla avoimen amk:n korukurssilla. Huh, pitää sanoa että nyt on taas oppia saatu saavilla niskaan, toivottavasti edes osa on tarttunut myös päähän asti. Ensimmäinen viikko meni sahaus-, viilaus- ja juotosharjoitusten parissa. Alkuun olin vähän pettynyt, kun kuulin viikko-ohjelman, mutta kun aloin tehdä harjoituksia niin huomasin että tällainen järjestely olikin varsin hyvä. Vanhojen opintojen ajalta kaikki työvaiheet ovat kyllä tuttuja, mutta vaikka pää nämä muistikin niin kädet eivät muistaneet ihan niin hyvin. Varsinkin hopealevyn sahaaminen on ollut minulle aina erityisen haastavaa.



Seuraavalla viikolla saimmekin sitten tehdä jokainen sellaisia töitä, joita itse halusimme. Olin saanut tuollaisia kierrätyslasista hiottuja "kiviä" tai millähän nimellä noita nyt kutsuisi. Pyöröhiotut kappaleet ovat siis vanhoista viinipulloista hiottu. Töissäni en panostanut juurikaan muotoilupuoleen vaan halusin enemmänkin keskittyä tuohon kivenistutuksen mieleenmuistutteluun.



Ensimmäisenä tein tämän sormuksen. Materiaaleina siis lasi ja 925 hopea. Sormus ja kivenistutus onnistuivat tässä mielestäni aivan nappiin näin pitkästä aikaa. Tästä olisi hyvä jatkaa. Tai niin ainakin ajattelin.



Loppuviikon aikana päätin tehdä vielä sormukselle kavereiksi korvakorut. Näissä menikin sitten pieleen varmaan kaikki mikä on mahdollista mennä. Ajattelin jo, että en näitä edes esittele täällä blogin puolella, mutta menkööt vaikka varoittavana esimerkkinä sitten. Juotossaumat alkoivat kuultaa jo istukan viimeistelyvaiheessa ennen istutuksen aloittamista, mutta opettajan kanssa keskustelimme ja hän arvioi että saumat pitäisivät. Luottavaisin mielin lähdin sitten kiviä istuttamaan, mutta olisi vaan pitänyt uskoa sitä tunnetta joka koputteli takaraivossa. Istukan sivusauma tirskahti auki istutusvaiheessa ja sauma alhaaltakin näyttää siltä, että siinä on kylmä juotos eli tipahtanee jossain vaiheessa käteen. Nämä virheet kiukuttavat ihan vietävästi ja korvakorut menevätkin purkuun ja uudelleen to do -listalle. Nämä pari päivää, jolloin korvakoruja väänsin olivatkin todelliset teletappi-päivät. Kaikki mahdollinen tehtiin uudestaan.

Loppuun vielä jotain mukavaakin kerrottavaa. Sinellin blogin puolella julkaistiin vihdoin Design Teamin kokoonpano ja ilokseni huomasin päässeeni mukaan. Nyt vaan odotellaan sitten uusia haasteita innolla.

Tweet

epämääräisiä mönttejä

Vietin viimeviikonlopun hopeakurssilla. Kurssilla syntyi taas kaikenlaista, tässä ensimmäinen ja ehkäpä ihanin setti pitkään aikaan.



Hopean vesivalua on näkynyt monissakin blogeissa tässä viimeisen vuoden parin aikana. Kuten muissakin asioissa, saan uusia juttuja kokeiltua vasta myöhässä. Niin tämänkin tekniikan testailu jäi näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Pari viikkoa sitten innostuin kuitenkin kokeilemaan tuota valua kotona. Hopean vesivaluhan on vähän sama kuin uudenvuoden tinojen valu uutena vuotena. Sula hopea tipautetaan veteen jossa hopea jähmettyy ennalta arvaamattomaan muotoon.



Sulattelin useampiakin kappaleita, mutta nämä kolme olivat sellaiset jotka kelpuutin jatkojalostettavaksi. Pienemmät, yllättävänkin symmetriset lätkät korvakoruiksi ja isompi kuopalla oleva päätyi sormukseksi. Hopeakurssilla tein korut loppuun, isompaan könttiin puolipyöreästä langasta sormusosan ja pienemmistä tein tappikorvakorut.

Näistä tuli valtavan söpöt, tulevat käyttöön varmasti.

Tweet

jotain valmista

Hopeakurssilla sain vihdoin viimeisteltyä nämäkin sormukset. Aloitin siis sormukset viimekeväänä emalointikurssilla. Langat on valssattu Muotoiluinstituutin kuviovalssissa ja vihdoin sain kaikki juotettua ja kiillotettua valmiiksi sormuksiksi. Ainakin nuo oikeanpuoleiset tulevat varmasti käyttöön, vasemmalla olevat saattavat olla liian koristeellisia minun makuuni.

Tweet

hic et nunc

Olin viikko sitten Wellamo-opiston järjestämällä hopeatyökurssilla. Lähdin taas kursseilemaan ilman mitään suunnitelmia. Tai no olihan minulla muutama suunnitelma, tehdä tällaiset sydänkorvakorut ja päästä kokeilemaan uusia tekniikoita. Sydänkorvikset on sahattu hopealevystä, sen jälkeen muoto on tehty koveraksi palloalasimella ja lopuksi korvakorujen pinta on satinoitu mataksi.



Seuraavaksi syntyivät toiset pienet korvakorut. Näissä hopean pinta on saatu skymppaamalla tuollaiseksi rouheaksi. Skympatessa siis hopealevyn pintaa kuumennetaan niin, että se muuttuu juoksevaksi ja lähtee menemään tuollaiseksi röpelöiseksi. Tällätavoin saakin hauskan ja elävännäköistä jälkeä.



Tässä vielä kurssilla syntyneet sormukset. Leveämpi, yli sentin levyinen sormus ja ohuempi sormus. Molemmat hopeaa. Kapeammassa sormuksessa on latinankielinen teksti hic et nunc, tässä ja nyt.

Tweet

emalointia

Olen näperrellyt viimeisen viikon ajan Lahden muotoiluinstituutilla. Osallistuin avoimen amk:n kautta emalointikurssille ja voi että kun olikin mukavaa.



Kurssilta ei ihan hirveästi ole esiteltävää, tämän sormuksen sain valmiiksi. Suuri osa energiasta meni erilaisiin värikokeiluihin ja emalointitekniikan opetteluun. Muutama projekti on keskeneräisenä. Katsotaan jäävätkö ne sellaisiksi, jos eivät niin tulevat kyllä esille myös tänne.



Sormus on tehty hopeasta. Pyöreä osa on emaloitu ja kiinnitetty niittaamalla sormusaihioon. Niittausta ei ole tehty ihan loppuun asti, joten pyöreä osa pyörii sormuksessa kivasti. Emaloitu osa on tehty ruskealla transparentilla eli läpinäkyvällä emalilla. Väriä on levitetty kaksi kerrosta, molempien levitysten jälkeen emalikerrosta on hiottu tasaiseksi ja lopuksi tehty vielä kiillotuspoltto. Useamman uunissakäyntikerran jälkeen ruskea väri näyttää enemmänkin leijonankeltaiselta, mikä on oikeastaan ehkä kivempikin.



Tässä kuva koulun emaliluokasta. Kun tätä katselette, arvaatte varmasti että värien valinta ei ollut aivan yksinkertaista. Vielä kun kaikki värit käyttäytyvät uunissa eri tavalla, jokaisesta on tehtävä ensin koepala. Silti väri saattaa muuttua uunissa erilaiseksi kuin koepalassa, sillä kappaleen koko ja uunissaoloaika vaikuttavat valtavasti.



Suurin osa emaleista oli paloina, joten ennen käyttöönottoa ne tuli jauhaa metallisessa morttelissa ja pestä tislatulla vedellä.



Emaliuunin lämpötila kohosi 850 asteeseen. Emaleiden sulamislämpötilat kuitenkin vaihtelivat emalista riippuen.



Tässä vielä kuvaa työpisteestä, jossa tehtiin kaikki kultasepäntyöt, eli muun muassa juotokset, sahaukset ja viilaukset.



Aikaisemminkin avoimen amk:n kursseilla käyneet opastivat että "kirjoittamattomana sääntönä" on, että pitää olla jokin sivuprojekti. Itse otin sivuprojektiksi erilaisia sormuksia. Koululta löytyi valssi, jolla pystyi valssata erilaisia kuviolankoja. Näistä pyörittelin sitten muutamia sormuksia, jotka on juotettu kasaan, mutta loppuviimeistely puuttuu vielä. Katsotaan saanko näitä koskaan valmiiksi, esittelen ne kyllä sitten blogissa.



Ilmapiiri kurssilla oli todella mukava ja leppoisa. Koulun työtilat olivat ihan uskomattomat, varmasti kaikki mahdolliset laitteet löytyivät joita kuvitella saattaa. Ja vähän enemmänkin, enpä olisi tajunnut tarvitsevani esimerkiksi halkaisijaltaan pisaran muotoista hopealankaa. Pienenä huhuna kuulin, että avoimen amk:n korukursseja oltaisiin lisäämässä. Itse aion ainakin mahdollisuuksien mukaan osallistua vielä uudestaan jollekin kurssille.

Tweet

tuulahduksia menneestä

Kaappeja siivoillessani löysin tämän sormuksen, jonka olen tehnyt opiskeluaikana. Mielestäni en ole tätä vielä esitellytkään. Kyseessä on kruunuistutusharjoitelma. Sormus on hopeaa, vihertävä kivi taitaa olla synteettinen.

Tweet

ensimmäiset koruni

Tässä ne ovat. Ensimmäiset koskaan valmistamat koruni. Tai saatoin kyllä joskus lapsena pujotella helmiä nauhaan, mutta muistikuvia minulla ei siitä ole, joten nämä ne ovat. Ainakin ensimmäiset, jotka ovat vielä tallella. Tähän väliin on varmaan pakko paljastaa salaisuus, että olen valmistunut asun- ja korunvalmistuksen artesaaniksi vuonna 2002. Valmistumisen jälkeen en kuitenkaan ole koruja tehnyt, ennenkuin vuosi sitten kesällä alkoi taas tulla tunne että jotain pitäisi näperrellä. Päätin aloittaa niistä helpoimmista tavoista ja edetä hitaasti eteenpäin. Kerrytellä työkaluja kotiin ja antaa ajan synnyttää ideoita ja inspiraatiota. Ja tässä on tavoitteeni. Tehdä taas tällaisia. Työstää hopeaa. Vielä kerran siis, ensimmäiset koruni (ja ne on muuten tehty vuonna 1999, siitä on kohta huikeat kymmenen vuotta!!!). Sormus ja hiuspinnit. Materiaaleina hopea ja ametistit.

Tweet