kukkakurssin satoa

Tällä viikolla olin Koulutuskeskus Salpauksen järjestämällä kukkiensidontakurssilla. Kukat ovat aihe, josta olen nyt viimeaikoina innostunut todella paljon. Harmittavasti kukat ovat myös suht hinnakas treenimateriaali, joten itseä pitää vähän hillitä, jottei joka kauppareissulla napsisi kukkia mukaan.



Ensimmäinen kurssilla tekemäni kimppu oli tällainen pieni kimppu vaaleanpunaisista ruusuista, limenvihreistä nappikrysanteemeista ja koivunoksista. Vihreinä on käytetty pienempilehtistä ruskusta sekä isolehtisiä salal-oksia. Tuo sydäntikku tuo tähän kimppuun vähän ystävänpäivätunnelmaa.



Seuraavaan kimppuun on koottu persikanvärisiä ruusuja, oranssia neilikkaa, nappikrysanteemi, ruskusta sekä salalia. Tuo enkeli on ehkä vähän enemmän jouluinen, vaikka ajattelinkin että se voisi hyvinkin olla Cupido.



Viimeisessä kimpussa on keltaista ruusua, salalia, nahkalehtiä (tuo saniaisen näköinen), koivunoksia sekä heinää. Tämä on kimpuista isoin ja ihanan keväinen.

Nämä kolme ylintä kimppua ovat kaikki käteensidottuja, eli ne on koottu suoraan käteen. Salal on koottu peukalon ja etusormen varaan "mansetiksi", jonka jälkeen tämän mansetin keskelle on alettu sommitella kukkia/oksia.



Seuraavana päivänä teimme erilaisia asetelmia. Tämä ylin, väritykseltään oranssi asetelma on tehty kirpparilta löytyneeseen kasariin. Asetelmassa on ruusuja, kuisman marjaa, keltaista vahakukkaa, salalia sekä noita oransseja kukkia, joiden nimeä en tiedä.



Tämä toinen asetelma on mielestäni ehkä kauneinta, mitä kurssilla sain aikaiseksi. Pääpaino asetelmassa on noilla liloilla ja valkoisilla alstroemerioilla eli inkaliljoilla. Niiden lisäksi olen käyttänyt vihreitä ja valkeita kuisman marjoja sekä salalia että jotain pienilehtistä ja puuvartista vihreää, jonka nimeä en tiedä.



Kaikki kurssilaiset saivat samat kukat, ja tietysti joukkoon mahtui myös kukkia, joista en tykännyt niin yhtään. Erityismaininnan tässä luokassa saavat tässä asetelmassa käytetyt susirumat 90-luvun persikanväriset neilikat. Niitä en aikonut käyttää mihinkään, mutta kun opettaja antoi päivän viimeiseksi haasteeksi tehdä jäljelle jääneistä kukista jotain, päädyin seuraavaan ratkaisuun. Värjäsin kammottavat neilikat pronssisella spraymaalilla ja tein niistä muuten vihreän asetelman keskipisteen. Ympärille pronssista metallinauhaa, ja yhtäkkiä asetelmasta tulikin jollain tavalla aika hauska.



Seuraava päivänä teimme kukista vieheet, jollaisia näkyy esimerkiksi sulhasten rintapielissä. Kyseisessä vieheessä käytetty ruusua, vahakukkaa, ruskusta ja salalia.



Tämän päivän työnä teimme asetelmia peltirasioihin. Tämä idea näkyi Strömsössä tuossa vuodenvaihteessa. Ihan hauska, että teimme tällaiset peltirasia-asetelmat kurssilla, sillä olin itsekin ajatellut kokeilla samanlaista, kun sen tuossa ohjelmassa näin.



Löysin kirpputorilta ihastuttavan Brunbergin vanhahtavan metallirasian. Uskoin tosiaan, että kyseessä olisi ollut oikeasti vanha rasia, mutta pohjassa näkyvästä karamellien parasta ennen -päiväyksestä (-08) huomasi, että rasia olikin uusvanha. Todella kaunis silti. Asetelmassa käytin pieniä tummanpunaisia tertturuusuja.



Tein myös pienen rasian luonnonvaaleista tertturuusuista. Tästä tuli todella söpö, ja mietimmekin kurssilla että tällaista voisi käyttää vaikka kosiessa, laittaa vaan kukkien keskelle sormuksen. Rasian pituus on siis vajaa 10cm.



Päivän lopuksi pidimme vielä asetelmakilpailut. Saimme haasteeksi tehdä pöytäkunnittain asetelmat, joiden keskuudesta äänestettäisiin paras. Yllä on minun ja kahden muun kurssilaisen asetelma, sinkkiastiaan tehty ruusuasetelma, jossa vihreänä suurimmaksi osaksi tuijaa. Asetelmaan näyttävyyttä antaa tuo puinen lehti, vai venekö se on. Kurssilaiset äänestivät muuten tämän kauneimmaksi asetelmaksi perusteluina muunmuassa että asetelma oli erilainen ja persoonallinen.



Viimeisenä kurssipäivänä teimme kransseja. Tein muutaman kranssipohjan pajusta. Niistä saattaa vielä joskus syntyä jotain esiteltävää blogin puolellekin. Tässä kuitenkin yksi tekemäni havukranssi. Näitä tuli yhtenä vuonna tehtyä liki kymmenen, joten sen jälkeen ei innostusta oikein ole riittänyt kyseiseen puuhaan. Nyt oli kuitenkin mukava verestää kranssinsitomistaitoja, jos vaikkapa ensivuonna muutaman taas tekisi.

Lienee muuten turha sanoa, että asunnossani tuoksuu tällä hetkellä voimakkaasti kukkakaupalle. Pienen yksiön jokainen pöytätaso tulvii kukkia, kattila-asetelman asetin hellalle. Näistä pitää nauttia, josko seuraavaksi hankkisi sitten tulppaaneita.

Tweet

Pin It