Sivut

perjantai 9. kesäkuuta 2017

kesäkeidas

Hei, pitkästä aikaa! Blogi (tai bloggaaja) on ollut tauolla ihan huomaamatta päälle vuoden. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua ja kaikenlaista tullut tehtyä. Joskus luovat tauotkin ovat tarpeen, inspiraatio ja ideat ehtivät muhia ja tulla sitten esiin kun niille on aikaa.


Ennen kuin näytän mitään isompia juttuja, esittelen tämän kevään ja alkukesän projektini, jonka parissa sormet ovat syyhynneet jo jokusen viikon. Kyseessä on siis oma kesäkeitaani keskellä kaupunkia, pikkuinen värikäs ja syötävä parveke. Ihan itse en tähän lopputulokseen päässyt, vaan sain jeesiä Saaralta, Turnipsin ja Tuhatkaunon luomupuutarhurilta.




En tarkkaan muista, mitä kaikkea esitinkään alkuun toiveiksi, mutta tärkein toive olisi, että parvekkeesta tulee värikäs. Koska asuntoni muu sisustus on aika pitkälti musta-valko-harmaata, haluan että jossain kuitenkin on puhtaita värejä nähtävissä.


Saara teki nopeasti alustavan suunnitelman yhteisten pohdintojen perusteella. Ihan mahtavaa oli, että suunnitelmien pohjalla käytettiin mahdollisimman paljon olemassa olevia elementtejä, joista tehtiin toimivampi kokonaisuus sijoittelemalla niitä uusiksi ja paremmin. Vanha sängyn päätylevy pääsi myös hyötykäyttöön, se päällystettiin värikkäällä kontaktimuovilla ja siitä tuli taso istutusruukuille (jotka muuten ovat nekin kierrätystä, Heseltä joskus aikoinaan saatuja kurkkupurkkeja spray-maalilla maalattuina).




Vaikkei parvekkeen sadolla nyt ihan omavaraisuuteen asti päästäkkään, on se silti ihan hyvä hyötypuutarhan alku. Sieltä tulee kesän aikana vielä paljon syötävää, on yrttejä kuten minttu, oregano, basilika sekä ruohosipuli, tomaatti, mansikoita, chili, perunaa ja vielä adam avomaankurkkukin. Kaiken pohjana ihanat värit, vihreä, chilin ja mansikan punainen sekä erilaisten kukkien herkulliset värit. Jos ei tässä ympäristössä inspiroidu niin ei missään.


Tärkeintä ei niinkään ollut lopputulos, vaikka sekin on ihana,  vaan käsillätekijälle mieluisaa oli myös päästä itse hommiin. Turnipsi ja tuhatkauno tarjoaakin mahdollisuuden myös yhdessä tekemiseen. Parvekepäivän aikana sain puuhastelun lomassa myös paljon tietoa eri kasveista, niiden hoidosta ja ominaisuuksista. Niin paljon, että nyt olen varmempi myös itse testailemaan, ompa tämän jälkeen tullut haettuakin muutama lisäkasvi jo vaikka parveke jo nyt pullistelee virheyttään.


Ensimmäistä mansikkasatoa odotellaan jo. Ihan vielä ei taida päästä mansikkakakun tekoon.




Vielä jotain houkuttaisi tehdä parvekkeelle itse. Ainoita kriteereitä on, että sen tulisi olla värikäs ja hauska. Mikäli sinulla olisi jotain ideoita, vinkkaa niistä niin pääsen hommiin. Ja vaikkei olisikaan niin kommentoi silti, että tiedän löydetäänkö tänne blogin puolelle vielä. 

Ps. Postaus on kirjoitettu yhteistyössä Turnipsin ja Tuhatkaunon kanssa.

tiistai 24. toukokuuta 2016

bloggaribrunssi wetterhoffilla

Huh, arvatkaapa mitä kivaa pääsin tekemään viimeviikonloppuna? No olin viettämässä ihan mahtis-päivää parinkymmenen muun bloggaajan kanssa Wetterhoffilla. Vajaa kuukausi sitten nimittäin sähköpostiin oli tullut kutsu tulla mukaan bloggaribrunssille Hämeenlinnaan, Wetterhoffin taloon. Mietin pitkään lähdenkö mukaan, ja onneksi läksin. Blogin puolesta on tullut jonkin verran kutsuja erilaisiin tapahtumiin, yleensä ne tulevat niin viimetingassa, ettei enää työvuorojen puolesta ole mahdollista osallistua. Tästä plussaa siis tilaisuuden järjestäjille, kun kutsu tuli niin hyvissä ajoin, että ennätin järjestellä itselleni vapaapäivän.


Aamusta suuntasin junalla kohti Hämeenlinnaa ja vaikka junamatkalla vielä väsyttikin, niin talolle päästyä kyllä viimeiset unihiekatkin karisivat silmistä.



Alkuun meitä hemmoteltiin aikasta maukkaalla brunssilla. Tarjolla oli vaikka mitä herkkuja. Erityismaininta pitää antaa Kahvila Hoffin valmistamille pullille. Namnam. Olen aina ollut pullan ystävä ja nämä kyllä kohoavat sinne top kolmoseen ihan heittämällä.



Brunssin aikana saimme kuulla paljon mielenkiintoista talon historiasta ja myös siitä, missä käytössä se on tänä päivänä. Taloon on nimittäin löytänyt joukko erilaisia käsityöläisiä, jotka pitävät siellä työhuoneitaan. Varsin inspiroiva työympäristö siis. Ja samalla kun nautimme brunssin antimia, meille piti prinsessakoulun itse prinsessakoulun rehtori, uskomattoman valoisa persoona, imagokouluttaja Isa Karlsson. Jokainen muuten sai omat prinsessatodistukset, joten koulutus suoritettu ja läpäisty.


 Näin söpöt nimikyltitkin meille oli tehty. Ihanan loppuun asti mietittyä!


Brunssin jälkeen pääsimme kiertelemään taloa. Työhuoneisiin meille oli järjestetty mielenkiintoisia pajoja. Ihan kaikkea olisi tehnyt mieli kokeilla, mutta aika ei vaan meinannut riittää kaikkeen.


Aloitin kierroksen ylimmästä kerroksesta, Cobblerinan ja Jenni Saksan työhuoneesta. Aloitin tekemään kännykälle nahkaista suojakoteloa. Aika hieno tuli, vaikka itse sanonkin. Kun huopakorupajaan oli jonoa, päätin siirtyä tutkailemaan muita paikkoja. Varsin härskisti nappasin kuitenkin matkaan muutamat huopapalaset, joista taidan kotona näpertää korvakorut silti.





Koruverstas Klovan pajalla sai naputella itselleen kuparikorun. Tällä kertaa mentiin yksinkertaisella linjalla. Pupu-koru syntyi muutamalla kirjainpunsselilla napautellen ja pintaan se sai patinoinnin.



Talon alakerrassa oli myös ihana-lehden toimitilat, joissa olisi ollut mahdollista tehdä paperikukkia vanhoista kirjansivuista. Koska junamatkailijan matkassa kukka olisi tuskin ollut enää kovin edustava kotona, keskityin ihmettelemään ja rupattelemaan.


Kaikenkaikkiaan aivan ihanan inspiroiva päivä. En olisi millään halunnut lähteä kotiin ja sormet syyhyävät vieläkin tekemään jotain uutta ja ihanaa. Paljon jäi tekemättä ja ihan kokonaan koluamatta talon iso myymälä. Siellä pitänee piipahtaa seuraavalla Hämeenlinnan reissulla uudestaan. Kiitos vielä järjestäjille ja kaikille kanssabloggaajille mukavasta päivästä! Vieraskirjaan en enää ehtinyt omaa osuutta väkertää, ehkä sitten ensikerralla.



Ja ihan koska päivä ei olisi ollut tarpeeksi mahtava muutenkin, saimme matkaan vielä runsaat lahjakassit täynnä talon toimijoiden tuotteita. Ainakin korut ovat päässeet jo käyttöön ja muitakin juttuja hilpattu ihan intona.


Ainakin näissä blogeissa on myös luettavissa päivän tapahtumista.
Näppituntumalla
Hetkiä Heimolasta
Ristiin rastiin 
Sukkelat puikot
Unelmien silmukat
Pehmeitä paketteja
Hupsistarallaa
Peace & Style

lauantai 21. toukokuuta 2016

kalenterihurahdus


Vielä pari kuukautta sitten tuntui, että kaikki käsillätekeminen oli jotenkin vaikeaa. Into oli laantunut. Mietin, mistä saisin takaisin sen saman innon jotain kohtaan, mikä joskus blogin alkuaikoina oli melkeinpä kaikkea uutta kokeillessa. Illalla Facebookia selaillessa törmäsin sattumalta muutamaan kalenterienkoristeluvideoon ja silloin vasta perustettuun Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Se oli menoa se.


Kalenterien koristelu on tällä hetkellä varmasti yksi nopeiten leviävistä askartelumuodoista Suomessa. Ainakin netin perusteella siihen on hurahtaneet myös nekin, jotka eivät muuten askartele. Alkuun pääsee jo tosi pienellä: sillä kalenterilla. Tai no ei sekään ole välttämätön, innokkaimmat askartelevat senkin itse.


Oma kalenterintuunaus on vielä tällä hetkellä pitäytynyt aika pitkälti washi-teippien ja tarrojen ympärillä. Niitä onkin tullut rohmuttua lisää, vaikka onneksi vanhoissakin varastoissa on ollut reippaasti kulutettavaa. Kalenterin väliin on muuten tullut laitettua paljon sellaistakin, jolle en ole muussa askartelussa löytänyt paikkaa. Kamu naureskelikin, että olen ilmeisesti viettänyt koko tähänastisen elämäni valmistautuen vaan tähän kalenteriharrastukseen.


Vaikka minulla onkin ollut pitkään käytössä paperinen kalenteri, on sinne tullut merkittyä vaan työvuoroja ja vähän jotain muita menoja. Nyt yhtäkkiä käytänkin jo kahta kalenteria, molempia paljon aktiivisemmin. Harkinnassa on vielä yhden kalenterin hankinta, ajattelin sellaista pientä johon voisin suunnitella näitä blogiin liittyviä asioita. Josko se saisi hieman aktiivisemmaksi tälläkin saralla.


Facebookista löytyy kaksi suomalaista kalenteriryhmää, Kalenterimania ja Planner Lovers Finland. Lisäksi nippu ulkomaalaisia, joihin kannattaa myös liittyä mikäli kalenterihommat kiinnostaa.

Joko sinä olet hurahtanut?

torstai 12. toukokuuta 2016

naisten lompakko

Äitienpäivä tuli (niinkuin muutkin juhlapyhät) jälleen vähän yllättäin, ja kortti-ideat olivat ihan nollissa. Muistin tämän isänpäiväksi tekemäni lompakkokortin. Jo silloin mielessä oli tehdä jossain vaiheessa naisten lompakon muodossa samantyylinen versio. Toteutukseen se meni sitten äitienpäivän alla.


Tämä kukkaro on tehty suoraan pitkänmalliseen korttipohjaan. Sisälle on leikattu A4-kartongista erilevyisiä suikaleita taskuiksi ja samasta kartongista on reunoille taiteltu vekit, jotta kortti pysyy lompakon muodossa.


Saumat korttiin on "tikattu" ohuella tussilla. Sisälle on sitten sujautettu erilaisia rahanlähteitä, eli arpoja ja lottokuponkeja. Toivottavasti lompakko niiden avulla täyttyy ihan oikeastakin rahasta.


Tällainen malli sopii hyvin myös vaikka ylioppilaalle, joka toivoo lahjarahaa. Facebookin puolella kuvan julkaistuani tähän kyseltiin jo paljon ohjeita. Yritän tehdä sellaisen tänne blogin puolelle lähiaikoina.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

lymilyhty


Tämä lumilyhty on valaissut talvea jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta sain napsittua siitä kuvat ja pistettyä esille tänne blogin puolelle. Ehkä sopiva aika, kun lumet alkavat sulaa jo ainakin täällä Lahdessa, mutta talvi kuitenkin tuntuu jatkuvan vielä.



Tämä lumilyhty on väsätty styrox-palloista. Palloja meni kaiken kaikkiaan 26 kappaletta, halkaisija palloissa on 6cm. Päällystin styrox-pallot struktuuripastalla (karkeus hieno) ja kun pallot olivat vielä märkiä, ripottelin niihin päälle myös valkoista irtoglitteriä. Harmi etteivät pallot kimalla kuvissa yhtään niin kauniisti kuin luonnossa.


 Kun pallot olivat kuivahtaneet, liimasin ne lyhdyn muotoon kuumaliimalla. Tuin lyhdyn vielä yhdistämällä pallot grillitikuilla. Ne ovat piilossa juuri tuossa liimauskohdassa.


Lyhdyn sisälle sujautin led-kynttilän.
Ostin niin ison, että se hädin tuskin mahtui lyhdyn sisälle, mutta valaiseepahan ainakin kunnolla.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

atc-kortteja

Nyt mie taisin ihan pikkasen hurahtaa. Työkamu nimittäin oli kokeillut atc-korttien tekoa ja jotenkin siinä vaiheessa sitten vasta tajusin, että niitähän haluan kokeilla myös itsekin. Formaatti on ollut tuttu ja tiedossa ollut, mutta ei ole jotenkin aiemmin houkuttanut. Nyt aloitin jollain helpolla.


Atc-kirjainyhdistelmä tulee sanoista artist trading card. Kyseessä on siis taiteilijoiden keräilykortti. Kortit tehdään siihen samaan kokoon kuin kerättävät jääkiekko- tai jalkapallokortitkin. Koko on 64*89mm. 


Kortit tehdään yleensä uniikeiksi tai sitten niistä valmistetaan pieni sarja. Sarjan tein itsekin, näistä melkein samanlaisista mutta kuitenkin erilaisista korteista. Materiaalit olivat yksinkertaiset, korkkia, tulostuspaperia ja leimasimet. Atc-korteissa tekniikka on vapaa, kaikki käy piirtämisestä maalaamiseen ja sekatekniikoihin. Vain muoto on määritelty.


 Oletko itse tehnyt atc-kortteja?