Sivut

lauantai 30. tammikuuta 2010

leimoja

Olen suunnitellut aloittavani leimojen listausprojektin jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Jännästi se on silti jäänyt ja unohtunut. Vihdoin ryhdistäydyin ja sain kaikki leimattua. Tiedän etteivät omat varastoni ole mitenkään suuret verrattuna aktiivisempien korttiharrastajien vastaaviin, mutta kyllä näitäkin silti kertyi, huhhuh. Listalta puuttuvat vielä muutamat lainassa olevat. Lisäilen tähän sitten pikkuhiljaa.

Ensin näitä luontoaiheisia. Nuo oksat ovat niin kauniita, en oikein tiedä vielä, että mihin niitä käyttäisi. Varmasti pitää tänäkeväänä tehdä ainakin muutama pääsiäiskortti. Ja köynnökset sopisivat hyvin hääkortteihin, nyt vain puuttuvat kutsut ;)



Nämä kattokruunut ja kalusteet ovat ehdottomia suosikkejani tällä hetkellä. Mitä kaikkea ihanaa niistä voisikaan tehdä.



The Greeting farmin leimasimet kotiutuivat ihan vasta. Tykkään näistä niiiin paljon, ja valitseminen tuotti hankaluuksia. Kokoelmiini tahtoisin vielä ainakin sen suukottavan hääparin, merenneito Anyan sekä bambin, hääparia en ainakaan ole nähnyt enää missään. Tässä Nurse Anya, 80's Anya, Birthday Anya, Fairy Chloe sekä Surfer Ian. Chloesta on ainakin suunnitteilla ystävänpäiväkortit..



Joululeimojakin on kertynyt jonkin verran. Hassua sinänsä, sillä joulukortit olen tupannut tekemään sarjatuotantona, eli pienempikin määrä riittäisi. Tästä puuttuu vielä muutamia, ovat lainassa...



Muutama kirjainsarjakin on varastoihin kertynyt. Noita tekstileimoja (onnea tms) pitäisi saada lisää, niin ei tarvitsisi kirjaimilla kirjoittaa



Loppuun vielä kysymys kauemmin leimailua harrastaneille. Minkälaista paperia olette käyttäneet kun teette leimasinkuvia kortteja varten? Pahvia, tulostuspaperia vai jotain muuta?

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

apua korujumiin

Tunnustan, että minulla on ainakin ollut jo pidemmän aikaa vakavanlaatuinen korujumi. Ideoita ei ole tullut mieleen, eivätkä kivetkään ole kummemmin huudelleet laatikoistaan. Onneksi muita käsitöitä on sentään syntynyt. Eksyin Kivishopin sivuille ja sieltä löytyi hauska korujensuunnitteluohjelma, jonka avulla voi omaa luovuuttaan herätellä.



Tein muutaman suunnitelman, ja ainakin näiden perusteella tällä hetkellä tarvetta olisi isoille ja rouheille kivinugeteille. Niitä ei varastossa olekaan, kun olen aina pitänyt omaa korumieltymystäni vähän simppelimpänä ja sirompana. Jännä oli myös nähdä, että ensin valitsin kirkkaampia kiviä, keltaista ja oranssia ja vasta viimeisenä syntyi tuo alla oleva ruusukvartsikoru.



Suunnittelu oli hauskaa ja kerrankin pystyi hahmottelemaan koruja tarvitsematta hankkia kiviä. Ohjelmassa oli melko vähän kivivaihtoehtoja, mutta niitä on ilmeisesti tulossa lisää vielä. Tämän lisäksi tulevaisuudessa omasuunnittelemansa korun on mahdollista saada ihan tilaamalla.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

kuusikko vai lohikäärme?



Joulun aikaan oli reippaasti vapaata ja tuosta edellisestä huivista innostuneena päätin kokeilla myös jotain haastavampaa (kyllä, en ole mitenkään kovin pro neuloja). Tällä kertaa vuorossa oli Ullan Kuusikko-huivi. Novitan kiva Puro oli taas lankana, nyt värinä kanervikko. Kivastihan sekin kävi tuon takin kanssa. Lankaa tähän huiviin meni 3 kerää.



Tästä huivista tuli kyllä itselle enemmänkin mieleen lohikäärme kuin kuusikko. Malli oli hauska ja huivi jää kaulalle kivasti, nuo väkäset tulevat leukaa vasten. Jossain vaiheessa tästä on varmaan tehtävä yksivärinenkin versio, tätä kun oli vielä kiva neuloakin.



Vaatteita on jotenkin vaikeampi kuvata kuin koruja. Ette arvaa miten harmittaa, kun menin pari vuotta sitten myymään kaksi mallinukkea kirpputorilla. Toinen oli sovitusnukke ja toinen sellainen kaupan mallinukketorso. Olivat olleet useamman vuoden kellarikomerossa, ja ajattelin että ovat turhakkeita. Nyt niitä sitten olisi tarvittu. Ikinä sitä ei opi, ettei mitään kannattaisi hävittää.

lauantai 9. tammikuuta 2010

hopeantaonta

Kirjaston uutuus- ja tyrkkyhyllystä tarttui mukaan jo viime vuoden puolella tämä Kristina H. Bergströmin ja Maud Häggbladin Hopeantaonta-opi tekemään kauniita koruja -kirja (julkaistu 2009). Kirjan takakannen teksti lupaili jo paljon: opettaa tekniikat ja auttaa myös ideoinnissa sekä inspiraation löytämisessä. Huhhuh sanon minä. Kirjassa on kaksi puolta, osa asioista kerrotaan aloittelijalle, toisaalta taas oletetaan lukijan olevan ammattilainen tai ainakin hankkivan lisätietoa jostain muualta. Vai miten suhtautua siihen, että kirjassa todetaan, että suomessa myytävissä hopeatuotteissa on oltava kaksi leimaa. Tässä liitteessä unohdetaan kuitenkin mainita, että alle 10g hopeakoruja on mahdollista myydä ilman leimoja, ja että ei niitä leimoja saa kuka tahansa koruihinsa lätkiä.


Kuva

Lisäksi kirjaa lukiessa alkoi harmittamaan, että kuvissa olleiden korujen valmistuksesta ei oltu kerrottu juuri mitään. Erityisesti kenkutti maininta "olemme onnistuneet valssaamaan hopealevyyn kuvioita sekä höyhenillä että lehdillä" ja viereisessä kuvassa kaunis höyhenen kuva hopealevyssä. No kiva että olette onnistuneet, moni harrastelijakin olisi varmasti kiinnostunut tietämään, miten tämä tekniikka toimii.

Plussaa kirja saa paljon luvusta hopeasepän työpiste kotikonstein. Monikin koruharrastaja tykkäisi varmasti tehdä paljon myös kotona, mutta valitettavasti rahavarat eivät useimmillakaan anna myöten. Pienellä kekseliäisyydellä pystyy paljonkin saamaan aikaiseksi myös edullisemmin. Harmi vaan että kirjassa esitellään monta ideaa, mutta ei juurikaan kerrota niiden toteuttamisprosessista. Lisäksi tykkäsin paljon selkeästi esitellyistä kivenistutustavoista. Niistä voikin olla hyötyä jossain vaiheessa myös minulle..

Onko kukaan muu ennättänyt tutustumaan kirjaan?

maanantai 4. tammikuuta 2010

pakkasta vastaan



Empä aavistanut tämän neulomista aloittaessani, että talvesta tulisi näin kylmä ja pakkasentäyteinen. Kerrankin olin ajoissa valmiina. Kyseessähän on siis huivi. Eikä mikä tahansa huivi, vaan ihanan paksu ja lämmin ja villainen. Ihastuin Liisan tekemään huiviin niin paljon, että halusin itselleni samanlaisen. Tai no vähän erilaisen, kun valitsin Novitan Puro-langasta parhaiten vihertävään talvitakkiini soveltuvan värin, ruskan. Noissa Puroissa olikin värivaihtoehtoja vähän liikaa, miten niistä osaa valita. Tämä huivi imaisi sisäänsä lankaa 4 kerää.



Tässä huivi poseeraa vielä tuon talvitakin kanssa. Tai oikeastaanhan tuo on syystakin paksuinen, mutta viimevuonna käytin sitä läpi talven. Tänävuonna se on jäänyt naulakkoon ja päälle on laitettu vähän paksumpi takki. Huivi on silti ihanan lämmin.