Sivut

perjantai 29. lokakuuta 2010

aloha



Tällaisen kortin pistin mukaan kun lähetin pari viikkoa sitten arpajaispalkintoa. Myös tässä kortissa oleva paperi on Lidlistä kesällä ostetusta paperikosta. Noiden kukkien pinta on kohollaan, joten en lähtenyt paperia kovinkaan paljoa käsittelemään. Lisäsin ainoastaan napit ja tekstin.

tiistai 26. lokakuuta 2010

hic et nunc



Olin viikko sitten Wellamo-opiston järjestämällä hopeatyökurssilla. Lähdin taas kursseilemaan ilman mitään suunnitelmia. Tai no olihan minulla muutama suunnitelma, tehdä tällaiset sydänkorvakorut ja päästä kokeilemaan uusia tekniikoita. Sydänkorvikset on sahattu hopealevystä, sen jälkeen muoto on tehty koveraksi palloalasimella ja lopuksi korvakorujen pinta on satinoitu mataksi.



Seuraavaksi syntyivät toiset pienet korvakorut. Näissä hopean pinta on saatu skymppaamalla tuollaiseksi rouheaksi. Skympatessa siis hopealevyn pintaa kuumennetaan niin, että se muuttuu juoksevaksi ja lähtee menemään tuollaiseksi röpelöiseksi. Tällätavoin saakin hauskan ja elävännäköistä jälkeä.



Tässä vielä kurssilla syntyneet sormukset. Leveämpi, yli sentin levyinen sormus ja ohuempi sormus. Molemmat hopeaa. Kapeammassa sormuksessa on latinankielinen teksti hic et nunc, tässä ja nyt.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

hei hei



Tehdessäni kortteja tietämättä niiden käyttötarkoitusta tai vastaanottajaa, tulee usein laitettua tekstiksi tylsästi onnea. Mutta niinhän se on että suurin osa korteista vaan lähtee onnittelukorteiksi maailmalle. Tämä kortti on kuitenkin erilainen, sen voisi laittaa ihan tervehdyksenä vaikkapa ystävälle johon ei ole ollut pitkään aikaan yhteydessä. Ihan vaan sanoakseen hei.

Paperi korttiin on muuten hankittu Lidlistä (!). Tämä kai todistaa että silmät kannattaa pitää auki joka paikassa.

perjantai 22. lokakuuta 2010

pinky pink



Minua pyydettiin tekemään onnittelukortti hääparille. Kädet olivat vapaat, toiveena oli ainoastaan että kortti olisi vaaleanpunainen söpöläinen. Ja sellaisiahan hääkortit perinteisesti ovatkin, ihanan sokerisia hörselöitä. Tällaisen lopputuloksen sain kun pengoin vaaleanpunaisia varastojani. Olen korttiin todella tyytyväinen, toivottavasti myös kortin tilaaja sekä vastaanottajatkin ovat. Jälkeenpäin kun ajattelen olisi hörsellystä voinut lisätä vieläkin runsaammin, mutta oma tyylini on aika pelkistetty. Sitä runsautta pitää vielä vähän treenata.

tiistai 19. lokakuuta 2010

riipuksia kasapäin



Tässä vielä riipusantia samalta sulatuslasikurssilta, jossa syntyivät myös nämä lautaset. Kaikki riipukset ovat tehty samalla tekniikalla, eli kaksi sulatuslasia päällekkäin ja uuniin. Ainoastaan yhteen riipukseen tein tuon koukun metallilangasta. Mielestäni siitä ei saa koskaan kovin siistin näköistä. Muihin riipuksiin on tehty nauhakuja. Uuninkestävästä huovasta leikattiin suikale, joka laitettiin paikoilleen lasien väliin. Tämä huopa ei palanut uunissa, ainoastaan haurastui. Polton jälkeen se oli helppo tökkiä neulalla lasin välistä pois ja näin riipuksen saa siististi nauhaan roikkumaan.

Tuossa alimmassa riipuksessa on muuten välissä alumiinifoliota, joka käpristyi ja tummeni uunissa.



Näihin kolmeen riipukseen on pinnalle ripoteltu lasimurskaa. Uunissa murska sitten suli kivannäköisiksi pisaroiksi lasin pintaan. Kaikki ovat kivoja, yllättävän hauska tuli tuosta kirkkaastakin.



Vaikka pitäydyinkin aika graafisissa muodoissa, syntyi myös muutamia pyöreitä riipuksia. Nuo lilat minun oli tarkoitus laittaa kaulakoruun noin kolmestaan. Mietin kuitenkin vielä tuliko niistä sittenkin liian massiivisia. Mittakaavana näissä: lilat ovat filmipurkin kokoisia ja harmaan ison lätkän mallina on ollut kertakäyttömukin pohja.



Tähän vielä loppuun kaikki riipukset yhdessä, niin näette suunnilleen niiden kokoluokan. Näiden näpertely oli ihan valtavan hauskaa, uusi kurssikin on jo varattu ensikuulle. Mitä mieltä olette jos seuraavalla kurssilla syntyisi muutama riipus korukopla-haasteeseen? Mitään en vielä lupaa, mutta muutama idea olisi..

lauantai 16. lokakuuta 2010

ruskean eri sävyjä



Tässä heti perään toinenkin alkoholimusteilla taiteiltu kortti. Tästä tuli väreiltään ihan valtavan kaunis ja kun nauhalaatikosta löytyi vielä ihan samaa sävyä oleva satiininauha niin kortin värimaailma oli sillä selvä. Kortti on kuva-aiheensa puolesta ehkä sopiva vauvaonnittelukortiksi, vaikkakaan värit eivät ole sieltä hempeimmästä päästä. Ehkä tällekin löytyy vastaanottajansa vielä joskus.