Niin, otsikko kertoneekin jonkin verran. Viimeviikolla tuli juteltua vähän ystäväni kanssa siitä, miten ihmiset suhtautuvat eri tavoin kun lahjaksi tulee jotain käsintehtyä. Oman puuhasteluharrastuksen jälkeen olen alkanut tunkea vähän jokatoiselle jotain omatekemää, mutta nyt kun rupesin miettimään, niin entä jos lahjan saajat arvostaisivatkin enemmän jotain "kaupastaostettua". Oma suhtautumiseni käsintehtyihin lahjoihin on siinä rajalla. Toisaalta tykkään saada lahjaksi jotain laadukasta (tunnustan, olen materialisti) mutta myös ajatuksella tehty käsityökin lämmittää mieltä. Ehkä se väkinäinen suhtautuminen tulee sitten siitä, että osittain pelkää sitä tilannetta kun saa lahjaksi sen persikanvärisen neuleen mitä ei kehtaisi laittaa minnekään päälle, mutta lahjan antajalle sitä tulisi silti ylistää. Ehkä tärkeämpää ei olekaan se, miten lahja on tehty tai hankittu, vaan se, että lahjan antaja on todella miettinyt onko lahja juuri saajan tyyliä ja tuleeko se käytettyä vai ei. Vaikka Juhani Palmun maalauksia pidetäänkin yleisesti arvokkaina, en semmoista silti omalle seinälleni ripustaisi, enkä näin ollen kovastikkaan riemastuisi siitä lahjana. Samoin voisi käydä tyyliini sopimattomien pitsiverhojenkin kanssa.
Itse olen todella surkea lahjojen antaja, joten metsään on varmaan menty ja monesti. Siksi usein päädyn hankkimaan vaikkapa jotain suomalaista muotoilua, ellei mieleeni putkahda juuri lahjansaajalle sopivaa ideaa jonka voisin itse toteuttaa.
Laitan tuonne reunaan kyselyn aiheesta ja tykkäisin ihan kirjallisistakin vastauksista. Toki blogin teema ja vierailijat voivat hiukan vääristää tulosta, mutta nähdäänpä asioita vähän useammalta kantilta. Ehkä sitä kautta selviää tai tarkentuu se omakin asenne. Kysely päättyy palmusunnuntaina, eli 5.4. Siihen asti on aikaa vastailla.
Kommenttilaatikkoon vastanneiden kesken ajattelin arpoa pienen palkinnon, joten yrittäkää laittaa mukaan sähköpostiosoitteenne, jollette blogia omista, niin mahdollisen voiton toimittaminen helpottuu. Palkintona tietenkin jotain itsetehtyä. Tilda-kankaista tehty kukkaro, sekä siihen sävysävyyn korvakorut (ja tottakai suklaata myös). Korvakorut tehty hopeastam ne voin vielä esitellä tarkemmalla kuvalla tuossa ensiviikolla. Toivottavasti saadaan aikaan ajatuksia herättävä keskustelu.
Annan käsintehtyjä lahjoja usein vain lähimmille ystäville, sillä tunnen heidän makunsa, lempivärinsä ja miten he käyttävät esimerkiksi koruja. Pelaan siis varman päälle ;) Meillä koko perhe harrastaa käsitöitä ja olen itse kasvanut käsillä tekemisen kulttuuriin, joten arvostus käsillä tekemiseen on tullut sitä kautta. Tiedän ihmisiä,jotka vihasivat koulun kässän tunteja, eivätkä ymmärtäneet kunnioittaa niitä, jotka oikeasti rakastivat tehdä käsillään. Minusta se oli surullista. Ehkä se johtui osaltaan siitä, että heidän perheessään käsillä tekemistä ei pidetty arvossaan tai kukaan (esim. äiti/mummo) ei opettanut käsillä tekemisen taitoja. Onneksi itse olin niin onnellisessa asemassa, että äitini jaksoi kärsivällisesti neuvoa minua sen sukan kutomisen kanssa. :)
VastaaPoistaUnohdin vielä mainita, että osaltaan ehkä tämä materialistinen kulttuuri on osaltaan myös vaikuttanut käsityön arvostukseen. Kaikenhan saa nykyään valmiina! Mutta toisaalta personoituminen ja uniikkien vaatteiden ja korujen suosio on kasvussa, olemmeko saaneet jo liikaa tästä kaikesta materian ihannoinnista?
VastaaPoistaoikeassa olet Liisa, ehkäpä nykyaikana tuotteen arvo mitataan siinä, kuinka paljon siitä on maksettu. villasukat saattavat syntyä edullisesta langasta, mutta niiden teko ei käy hetkessä. sama ilmiö on nähtävissä toki käsitöiden myynnissäkin, tuotteesta ei olla halukkaita maksamaan niin paljoa, että tekijä saisi työstään kunnollisen tuntipalkan. onneksi käsityön arvostus on harrastuneisuuden kasvun muota kasvamassa.
VastaaPoistaSama kuin Liisalla, eli käsintehtyä silloin kun tiedän maun ja osaan tehdä siihen sopivan korun tai neuleen. Kokeilemaan harvoin lähden =)
VastaaPoistaTykkään saada käsintehtyjä lahjoja ja annan niitä myös itse. Enimmäkseen minun tekeleitäni menee perheenjäsenille, läheisille ystäville ja lähipiirin lapsille. Olen vähän arka lahjojen kanssa ylipäänsä, joten mietin usein että tykkääköhän saaja tästä ja osaakohan hän arvostaa tätä ollenkaan...En halua että lahjan saaja joutuu kohteliaisuuden vuoksi käyttämään/pitämään esillä jotain mistä ei oikeasti pidä.
VastaaPoistahyviä pointteja teilläkin Muikku ja Kaisa. lahjaa suunnitellessa otan itsekkin aika varman päälle. yritän miettiä lahjan saajan lempivärejä ja tyyliä yleensäkin. tiettyjä ihmisiä ajatellessä tulee heti mieleen joku väri, mutta jos sitä ei tule, niin lahjan miettiminen hankaloituu.
VastaaPoistaKiitos vierailusta!. Tulin vastavierailulle:-) Täällähän on kaikkea ihanaa. Korut ovat aivan ihania:-)
VastaaPoistaMielen kiintoinen aihe tuo käsityö ja käsityölahja. Itse annan ainoastaan lähimille itse tehtyjä lahjoja ja yritän tehdä sitten niistä heidän värisiään jne.,jotta lahjoille olisi käyttöä.
Pahaa mieltä sitä on tullut hankittua joskus antamalla käsityölahja paikkaan, jossa sitä ei arvosteta. Esimerkiksi kummilapsemme vanhemmat haluavat meidän anatavan kummilapselle mahdollismman kallita lahjoja. Kummilapsi itse pitää neulomistani kivoista lasten paidoista, mutta vanhemmat näyttävät selvästi, että olisivat halunneet meidän antatavan lapselle jotain kallista kaupasta ostettua. Eteenpäin mennään siten, että neuvottelen kummilapsen kanssa neuleen mallin ja värit.
Itse pidän ja arvostan suuresti, jos saan lahjaksi jotain käsintehtyä ja huomaan tekijän tehneen sen juuri minua varten:-)
Kaupan ostolahjat ovat loistavia, jos vähäkään epäilee ettei lahjansaaja pidä lahjastaan tai tiedä riittävän hyvin lahjan saajan mieltymyksiä
Hauskaa sunnuntaita sinulle!
Yleisesti ottaen olen sillä linjalla, että lahjan hankintaan/tekemiseen tai oikeastaan sen tekemisen suunnitteluun se suurin ja tärkein vaihe on se mietintä mistä lahjan saaja pitää ja mikä on hänen tyyli ja maku. Eli sama pätee siihen ostaako valmista vai tekeekö itse.
VastaaPoistaLähimpien ystävien maku on tiedossa, joten heille olen uskaltautunut antamaan itsetehtyjä ja vielä toistaiseksi tainnut onnistua ainakin jollain tasolla. Tekemistä tietysti vähän vaikeuttaa se, että niistä omasta mielestä aika kauhean värisistä materiaaleista pitäisi loihtia jotain nättiä :D
Toisaalta äskettäin päädyin siihen, että koska haluan antaa jotain vähän "isompaa ja parempaa" eli ystävälleni valmistujaislahjaksi korun, josta hänelle olisi iloa pitkään ja josta hän oikeasti pitäisi. Päädyin ratkaisuun, että hän saa itse kertoa väreistä, kivistä, malleista jne mikä miellyttää eli kuten tilaustyönä sitten jotain teen. Ystäväni tuntien ajattelin, että näinkin annettuna lahja varmasti miellyttää.
Ja mitä sitten tulee lahjoihin joita itse saan. Kyllä niissäkin ne ajatuksella annetut on parhaita! Ei mitään väliä lahjan rahallisella arvolla, hyödyllisyydellä tai muullakaan. Jos se on juuri nappi minulle ja siitä välittyy se "mietin sinua ja päädyin tähän" - se on tärkeintä :)
Itse annan usein käsintehtyä lahjaksi, sillä sitä tulee harrastettua ja nyt koulukin on käsityöpainotteinen :) Toinen asia on se sitten pitävätkö kaverini niitä lukuisia huiveja, lapasia ja pipoja tai raaskivatko kirjoittaa käsinsidottuun kirjaan mitään. Olen nyttemmin ostanut myös osan lahjoista. Ennen tein kaiken itse.
VastaaPoistaMinä henk. koht pitäisin käsintehdystä tuotteesta ja lahjasta. Enpä niitä ole liiemmin saanut, mummulta vain posliinia.
Villa Lankala: kiitos kaunis :)
VastaaPoistatuo onkin kurja tilanne, että lahjansaaja itse tykkää kyllä, mutta vanhemmat eivät käsintehtyä arvosta. varsinkin pienemmän lapsen ollessa kyseessä, vanhempien mielipide varmaan alkaa pidemmänpäälle vaikuttamaan suurestikkin ja mukava lahja sysätään syrjään. olisiko vaihtoehtona koota lahja vaikkapa kahdesta osasta, jotain käsintehtyä ja jotain hankittua, esimerkiksi kirja ja unisukat tms.
piisku: suoraan kysymällä saa kyllä varmasti annettua osuvan lahjan. itsekin yritän joskus vähän myös urkkia, että mistä lahjansaaja pitää. tähän olisi kuitenkin kiva saada joku todella huomaamaton keino, viikko ennen syntymäpäiviä kysytty "puuttuuko sinulta jonkun tietynvärisiä koruja" kun ei taida olla kovinkaan huomaamaton tapa jos ei kuitenkaan paljasta kysyneensä lahjanantotarkoituksessa ;)
Hansu: itsekin käsityöharrastuksen myötä olen alkanut "tukemaan" lahjaksi käsintehtyä. siksi ajattelin vähän kyselyn kautta kartoittaa, että mitä mieltä niistä käsintehdyistä lahjoista ollaan, etteivät nyt ihan turhia olisi.
Sen jälkeen kun itse löysin käsillä tekemisen ilon, olen antanut itse tehtyjä lahjoja silleen kylkiäisinä jonkun ostetun ohessa. Itse tehtyä en kyllä viiti antaa muuta kuin just niille joitten tietää sitä arvostavan ja joitten maun tuntee.
VastaaPoistaItse tykkään hurjasti käsityölahjoista.. nykyisin. Täytyy tunnustaa etten sellaisia osannut oikealla tavalla arvostaa ennen kuin itse sain käsityöherätyksen.
Tämä kirjoitus oli hyvä muistutus että vaikka itse olenkin käsitöistä innoissani, eivät kaikki todellakaan ole :).
Pidän käsityölahjoista ja itsekin annan niitä. Kyselen myös häpeilemättä lahjan saajalta hänen mielipidettään ja makuaan, että lahja olisi varmasti mieluinen ja menisi käyttöön. :)
VastaaPoistaMinäkin annan usein käsityölahjoja ! Ja tykkäisin saadakin sellaisen :) Varsinkin joku ommenltu juttu olis ihan superia, en itse ompele ollenkaan.
VastaaPoistaItse annan myös aika paljon itse tehtyjä (=koruja), mutta jos en ole varma saajan mausta yritän kysellä. :) Jos ei ole koruihmisiä niin luovutan suosiolla ja ostan jotain. Tykkään myös saada itsetehtyä.
VastaaPoistaOlen usein antanut käsitöitä lahjaksi, mutta sellaisille henkilöille enimmäkseen, joiden tiedän niitä arvostavan. Yritän valita ostetun lahjan saajan mukaan, mutta hieman myös oman ideologiani mukaan, ja varmaan metsään mennään välillä. Usein kuulee kommenteja, "ai se on VAIN tuollainen itsetehty/käsintehty"... Itse arvostan yli kaiken kaikkia käsityöläisiä ja olenkin sanonut lähimmäisilleni etten kelpuuta lahjaksi suurilta yrityksiltä massatuotettua vaan haluan laadukasta ja yksilöllistä käsityötä. Se on jännä miten ihmiset ajattevat kaupasta ostetun olevan jotenkin parempaa, koska usein se on itseasiassa laadulta huonompaa, massatuotettua.
VastaaPoistaNuo sinun Tilda pussukkasi ovat muuten aivan ihania, myytkö niitä myös? :)
kiitos taas kaikille vastauksista, ainakin minulla heräilee paljon uusia ajatuksia. kiva kuulla, että näin moni arvostaa käsityönä tehtyjä lahjoja (olisi kiva kuulla muutama vastainenkin mielipide ;)
VastaaPoistaRomulus: tuo on totta, ettei sitä käsintehtyä lahjaa arvosta ennenkuin harrastaa itsekin käsitöitä. itse ainakin muistan, etteivät pehmeät paketit koskaan olleet suosikkejani. nyt sellaisen ottaisi mielellään vastaan :)
siina*k: pitää varmaan itsekin rohkeammin vaan alkaa kyselemään jos itsestä yhtään epävarmalle tuntuu. toisaalta, kehtaako tuleva lahjansaaja sanoa, ettei itsetehdystä välitä?
Lettu: toivotaan että vaikkapa joulupukki tai joulupukin ompeleva muori lueskelisi tätä sivua ;)
inkku: hyvä pointti, siinä tapauksessa onkin tosiaan parasta luovuttaa jos tosiaan tietää, ettei saajaa jokin kiinnosta. muuten tulee molemmille, antajalle ja saajalle, paha mieli.
Sirpale: tuo onkin jännä ilmiö, miten esimerkiksi koruissa vaikkapa kalevala korun tai snö:n tuotteista maksetaan melkoisia summia, vaikka juuri näitä kyseisiä tuotteita tehdään massoittain laadun (joissakin tapauksissa) kärsiessä huomattavasti. monta kertaa käsityöläisiltä voi saada paljon laadukkaamman tuotteen. mutta niinhän se on monessakin asiassa, että tuotemerkki ja sen tuoma imago maksaa enemmän kuin tuote.
Söpöjähän nuo pussukat tosiaan ovat (kukas sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse ;)). Olen tehnyt vasta nuo kaksi, eli tarkoituksenani ei ole myyntiin asti tehdä. Jos kiinnostusta kuitenkin olisi, niin tuolta profiilin kautta sähköpostia, katsotaan mitä voin tehdä ;)
Hauska aihe ;) En ole tätä aiemmin syvemmin miettinytkään. Annan käsityölahjoja silloin, kun arvaan (ja toivon?) että ne ovat pidettyjä ja ehkä päätyvät jopa käyttöön. Esim. vauvalle annettu tulkkupeitto on aina ollut varma lahja. Usein olen vielä varmistanut peiton värit vauvan äidiltä. Mittatilaustöitä siis melkeinpä ;)
VastaaPoistaItsekin arvostan itsetehtyä ja ajatus on aina mielestäni tärkein. Säilytän kaikki itse tehdyt jutut, vaikka en aktiivisesti niitä käyttäisikään tai pitäisi esillä. Poiskaan ei siis voi heittää, en millään hentoisi. Mm. joulukorteista säästän itsetehdyt, vaikka "tavalliset" joutuvatkin muutaman vuoden päästä roskiin.
Tekemisen ja antamisen ilo on aina suuri, vaikka täytyy myöntää että kovasti surettaa silloin kun huomaa, ettei lahjaa arvosteta. Onneksi näitä tapauksia on vain vähän. Yhden perheen kohdalla en koskaan muista, ettei kannattaisi vaivautua. Surullista...
Mielenkiintoinen ja hyvä aihe!
VastaaPoistaMinä myös annan usein itsetekemiäni (koruja, neulomuksia, keramiikkaa yms) juttuja lahjaksi. Tykkään myös saada itsetehtyjä lahjoja, kaupasta ostetut ovat myös kivoja mutta niiden pitää olla sitten aina jollain tavalla hyödyllisiä, esim. työkalut on aina tervetulleita lahjoja. (Itsekin olen kyllä aikamoinen materialisti, mutta sellainen totaalisen turha krääsä ärsyttää.)
Tietenkin riippuu lahjansaajasta että teenkö itse vai ostanko jotain valmista, läheisille ja ystäville kyllä teen pääsääntöisesti itse jotain mutta jos tiedän ettei lahjansaaja arvosta mitään itsetehtyä niin sitten kyllä ihan suosiolla turvaudun johonkin ostolahjaan.
Itsetehdyn lahjan kohdalla pyrin miettimään lahjansaajaa ja mistä kyseinen henkilö pitäisi/tarvitsisi. Ajattelen myös niin että tehty lahja on aina sitten vähän spesiaalimpi, eikä sellaista tule ihan heti samanlaista vastaan.
Meidän suvussa on aina tehty paljon käsitöitä, joten se myös varmasti on vaikuttanut omaan asenteeseen että arvostan kättentaitoja erittäin paljon. Jotenkin sitä on niin tottunut siihen tekemiseen että tuntuu sitten aika hölmöltä jos joku ei arvostakaan käsitöitä ollenkaan.
niin, ei sitä ostettuakaan lahjaa juuri arvosta, jos kyseessä on roina, jolla ei tee yhtään mitään. vaikka hinta olisikin korkea, niin jos tuote on aivan eri tyylinen kuin mitä itse käyttää, ei se paljoa lämmitä. toisaalta kaupasta ostetuissa lahjoissa pyrin hankkimaan jotain ns tunnettua merkkiä (tällähetkellä suosiossa Pentik), jolloin lahjansaaja tietää tuotteen arvon ja voi sen vaikka ottaa käyttöön vaikkapa kymmenen vuoden päästä jos se silloin täydentää omaa tyyliä.
VastaaPoistamutta vaikeita asioita ovat nämä lahjojen miettimiset. vai otetaanko turhaan stressiä siitä, että pidetäänkö lahjasta. tottakai itsekin mietin lahjansaajan makua, mutta meneekö jossain vaiheessä överiksi ;)
Itse annan usein käsityölahjoja, mutta vuosien saatossa olen oppinut kenelle niitä kannattaa antaa ja kenelle ei. Toiset eivät osaa arvostaa vaikka mitä tekisi, vaan tykkäävät ennemin jostain kaupasta ostetusta (tietysti ymmärrän etten itsekään tekijänä ole maailman paras....) Toisaalta toiset ilokseni ;) oikein odottavat, että saavat uuden villasukkaparin, tai jotakin muuta itsetehtyä.
VastaaPoistaYritän miettiä aina saajan mieltymyksiä niin värin, kuin käyttötarkoituksenkin kannalta. Ja jos voin niin koitan vähän tehdä tiedusteluja, jos en ole varma.
Itse arvostan käsintehtyjä lahjoja kovasti, vaikkakin joskus on tullut sellaisia "yllätyksiä" ettei ole tullut pidettyä. Mutta sittenkin mieltä lämmittää se että aikaa ja vaivaa on nähty (tietysti "tyyli" tai koko olis voitu miettiä tarkemmin).
Rakkaimpia itsetehtyjä lahjoja mulle on olleet pikkuveljen pienenä tekemä "meikkipussi" ja vähän isompana muotoilema hyvin yksinkertanen pannunalunen. Ne oli rakkaudella tehty ja kovalla tarmolla vaikka taidot ei vielä ihan riittäneetkään <3
Mä aloitin käsityöharrastuksen vasta muutama vuosi sitten. Alkuun en kehdannut anta lahjaksi itsetehtyä, mutta nykyään kyllä. Mutta useimmiten annan itse tehtyä vaan lähiperheelle. vieraimmille on suurempi kynnys antaa itsetehtyä...
VastaaPoistaItse annan käsitöitäni lahjoiksi sellaisille ihmisille joiden tiedän niitä tarvitsevan ja arvostavan, lähinnä villasukkia ja lapasia. Itse en käsitöitä muista saaneeni lahjaksi kuin lapsena (mummun villasukkia ja lapasia ja eipä niille silloin osannut antaa arvoa). -Tuula-
VastaaPoistaPäivi ja sade: onkohan sitä kuitenkin liian kriittinen omatekemiään juttuja kohtaan? itse ainakin olen tyytyväinen esimerkiksi jostain seppälästä ostamiini korvakoruihin, vaikka eivät todellakaan lähempää tarkastelua kestä. sitten omista koruista se pieni virhe paistaa ainakin viiden metrin päähän ;)
VastaaPoistaTuula: toivottavasti sinunkin kohdallesi osuu vaikkapa se käsitöitä taitava joulupukin muori ;)
En oikeastaan ehdi tekemään muita käsitöitä kuin koruja, ja niitä on tullut sitten läheisille annettua. Sellaisille ihmisille, joiden tiedän arvostavan käsityötä. Sellaisille, kenestä en ole ihan varma, en uskalla koruja antaa, kun en tiedä, pitävätkö he sellaisista vai ei, ymmärtävätkö että lahja on tosiaan itse tehty vai ei... Lähtökohtana on se, että lahjan saaja tulee iloiseksi, ja jos siihen tarvitaan joku Pentikiltä ostettu kippo niin ostetaan sitten se kippo. Itse pidän käsityölahjoista ja toivoisin saavani niitä enemmänkin. Yksi parhaista lahjoista mitä olen saanut on mummin tekemät villasukat, jotka taisivat jäädä viimeisiksi...niitä ei raaski heittää pois ikuna.
VastaaPoistaMä oon antanu ittetehtyjä juttuja hyvällä menestyksellä ystäville ja perheenjäsenille. En oo oikeesti koskaan saanu negatiivista palautetta, mikä voi kyllä johtua siitäki, että oon ollu niin pakahtua ylpeydestä niitä lahjoja antaessani... =) Ei mua varmaan henno palauttaa maan pinnalle siinä kohtaa. Kaikista parasta on kuitenki huomata, että niitä lahjoja käytetään.
VastaaPoistaEn oo silti ruvennu väkästämään lahjoja muille ku oikeesti läheisille. Siinä on kuitenki iso vaiva enkä mä henno luopua tekeleistäni ilman mahdollisuutta nähdä niitä vielä myöhemminki (ja olla ylpee ;)). Sen takia en ookaan kutonu vielä mitään hyväntekeväisyyteen - toisaalta ehkä harmi juttu, lahjat kiertoon jne., toisaalta taas en jaksa ottaa paineita.
Pidän itteeni hyvänä lahjan antajana, mietin etukäteen tarkasti, että mistä se lahjan saaja vois tykätä (väreistä ja materiaaleista lähtien) enkä ookaan mun isoveljille tehny paljon mitään ite. Ne on niin kuumaverisiä, etteivät pysty pitämään melkeen mitään villasta ja minen taas tykkää neuloa puuvillaa. En ota paineita tästäkään, he varmasti tietää että voivat pyytää multa, jos haluisivat jotain mun ite tekemää.
Ai niin ai niin! Tykkään itte ihan hirveesti ite tehdyistä lahjoista ja jostain syystä varsinki villasukat saa melkeen tipan linssiin :D.
VastaaPoistaLotta vei mun vastauksen ;-D Villasukat on mulle itselle kaikkein mieluisin lahja, jos ne on sopivat, hih ;-)
VastaaPoista-Itse annan lahjaksi usein kirjoja, mutta myös käsityötä, omaa tai jonkun taitavaa kädenjälkeä. Yleensä tunnen lahjansaajan hyvin, tai sitten kyselen makua myös läheisiltään.
Arvostan käsityönä tehtyjä lahjoja, sitä että joku on ihan itse tehnyt jotain juuri minulle. Helpompaa kun olisi pyörähtää nopeasti kaupassa ja hankkia sieltä jotain. Mutta joku raja kuitenkin, eli kyllä sen käsityön pitää myös olla laadukas ja sellainen että sitä voi ja kehtaa oikeasti käyttää. Poikkeuksena tietenkin lasten tai vaikkapa iäkkään mummon itse tekemät lahjat. Niiden kohdalla tunnearvo onkin käyttöarvoa tärkeämpi.
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla Heidin kanssa. Myös itsetehdyn lahjan pitää olla laadukas. Itse ottaisin mielelläni enemmänkin vastaan itsetehtyjä lahjoja, mutta tuntuu että olen ainoa joka niitä ystäväpiirissäni tekee. Yleensä teen lahjoja (lähinnä koruja) sellaisille henkilöille joiden tiedän arvostavan niitä. Tähänkin olen päätynyt kantapään kautta, sillä kerran annoin ystävälleni itse punomani (ja vääntämäni ja sahaamani jajaja...) hopeisen kaulaketjun, ja lahjansaaja tuntui arvostavan sitä yhtä paljon kuin jotain viiden euron glitter-krääsää. :( Siinä ei paljon selittelyt tyyliin "itse olen joka lenkin rakkaudella sahannut" auttanut...
VastaaPoistaMutta yhteenvetona: itsetehtyjä laatulahjoja niille jotka osaavat niitä arvostaa! :)
-Johanna
Itse en osaa käsitöitä tehdä, joten antamani lahjat kyllä tulee kaupasta ostettua. Ehkä juuri siksi käsityölahjat saavat minut kovin onnelliseksi. Itse tehdyt sukat tai mikä hyvänsä saavat aina hyvälle tuulelle, ja taatusti tulee käytettyä.
VastaaPoistaOlen kateellinen kaikille, jotka osaavat tehdä kaikkia ihania käsitöitä, ja riemastun jos joku vieä suostuu luopuman hengentuotteestaan, ihan vain minua varten. Mikä voisikaan olla parempi lahja?
Olen vuosien saatossa oppinut tietämään kelle voi antaa käsityölahjan ja kelle ei. Ja niille kelle sen annan, mietin kovin tarkkaan hänen persoonallisuuteensa sopivan lahjan eli pyrin välttämään hudit kovalla mietinnällä. joskus jopa kysyn lahjansaajalta etukäteen kierrellen mitä hän tykkää joistakin asioista. Upeat ja inspiroivat sivut sinulle!!!
VastaaPoistaPitää vielä tulla kertomaan/kommentoimaan tämä miete. Kun tämä asia jäi mieleen hautumaan ja pohdiskelin sitä aina toisinaan joutavana hetkenä.
VastaaPoistaEniten mua ärsyttää annetuissa lahjoissa ne, jotka selkeästi on antajan ns firman piikkiin hommattuja. Eli tyyppi on töissä paikassa x, joka tekee tuotteita y ja z. Tietenkin työntekijät saavat tuotteita jopa ihan kuluitta tai ainakin pilkkahintaan. Eikä siinä mitään. Niitä voisi silleen ilman syytä -lahjoina piristää tuttavien arkea. Mutta kun joka joulu ja uusi vuosi eli kaikkina mahdollisina lahjananto päivinä tämä tyyppi sitten paketoi annettavaksi ko tuotteita y ja z. Niistä ikävä kyllä paistaa kauas se, että siinä ei ole nähty miettimisen vaivaa juurikaan mitä lahjaksi annetaan, saati kierretty kauppoja tai vaivalla väännetty itse, vaan ne on firman -90% alesta suunnilleen laatikkoina ostettu ja sitten niitä jaetaan pitkin vuotta kaikille. Eikä siinä, jos kerran saa tälläisen mutta että joka kerta ja vieläpä sellaisina hetkinä, joissa vaikka pelkkä itse raapustettu onnittelukortti henkilökohtaisella ajatuksella olisi ollut parempi kuin ns firmantuote.
No, tästäpä kävi selväksi varmaan, että omassa ystäväpiirissä tälläinen on. En ole katkera, koska juhlissani ei ole tärkeintä lahjat!
Vaan! Mietin sitä, että ajatteleekohan jotkut minulta lahjoja saaneet samalla lailla. Että jaha, taas nykerretty näitä samoja mitä jo viime kerran tms.
Arvostan itse tehtyä, koska ymmärrän sen tekemiseen käytetyn ajan ja vaivan. Ihan aina ei lahjaksi saatu tietysti ole juuri oman maun mukaista, mutta yleensä perheestä löytyy joku, jolle se on mieluinen (tyttäret 15v. ja 19v.). Itsetehtyä annan lahjaksi, jos olen varma, että se saajaa miellyttäisi. Harvoin kyllä ehdin mitään tehdäkään.
VastaaPoistaihania kommentteja olette jättäneet. huomaa että ainakin tämä porukka tykkää ja arvostaa käsintehtyjä lahjoja <3
VastaaPoistaPiisku: juuri tuo ajatus mielessäni minäkin keksin ruveta kyselemään mielipiteitä tästä asiasta. ehkä en vain ole tarpeeksi varma työni jäljestä, mutta usein mielessä pyörii juuri tuo, että ajattelevatkohan lahjan saajat juuri noin, eli taas nykerretty näitä samoja mitä viime kerralla. varsinkin kun opiskelijan budjetilla ei millään olisi varaa ostaa mitään kalliita design-lahjoja, yleensä tarvikkeet kun löytyvät kotoa valmiina. toki usein korulahjoja tehdessä teen ylimääräisiä tilauksia ihan lahjansaajaa ajatellen..
Mun mielestä itse tehdyt lahjat on ihan parhaita. Hihkaisen aina ilosta, jos synttäri- tai joulupaketista paljastuu vaikkapa siskon tekemät korvakorut tai äidin neulomat villasukat.
VastaaPoistaItse annan paljon itse tekemiäni lahjoja. Neulon paljon, joten tulee helposti annettua niitä itse neulottuja juttuja lahjaksi ystäville ja läheisille. Lapsille aika usein kylläkin ostan jotakin lelua tai muuta härpäkettä, koska olen huomannut etteivät ainakaan pienet lapset välitä pehmeistä paketeista.
lahjansaajana arvostan korkealle sitä, että lahjaa on mietitty ja että siihen on uhrattu aikaa. :) eikä haittaa, vaikka lahja ei osuisikaan ihan nappiin... :P
VastaaPoistatämä mätä materialistinen yhteiskunta ;) on kyllä johtanut siihen, että aika tarkkaan mietin antaako itse tehty vai ostettu lahja... ihmiset kun valitettavasti tuntuvat arvostavan enemmän lahjaa, jonka he pystyvät arvioimaan arvokkaaksi (kalevala koru, pentik, yms), kuin itsetehtyä lahjaa, jonka arvo on enemmän henkinen kuin materialistinen. :/
hyvä kirjoitus :) itse löysin käsityölahjan ystävälle täältä: http://www.eelidesign.com
VastaaPoista