discopalloja

Korujumin auettua on syntynyt muutama muukin koru. Tämä kaulakoru on ollut mielessä jo kauan, mutta nyt vasta sain sen toteutettua oikeanlaisena. Nuo discopallo-onyxit hankin jo Tampereen messuilta, ja ne pääsivät nyt osaksi korua. Kaulakorun muut osaset ovat korumetallia ja lisänä satiininauhaa. Sitä tuntuu nyt olevan vähän joka tekeleessä, mutta eipä tuo haitanne, kun se on niin kaunista.

new black

Uudessa Ihana-lehdessä oli tehty kauniita kortteja ihanalla kattokruunuleimasimella. Koska samaisia ei ollut heti lehden ilmestymispäivänä saatavilla, tilasin sitten nämä korvaavat. Ja ovat kyllä kauniit. Tällä kertaa syntyikin sitten aivan uudenlainen ja erityylinen kortti. Taustapaperi on tildaa, satiininauhan päällä on timantteja ja "uuteen kotiin" tekstit on naputeltu muovisella koneella, joka lötyi vähän aikaa sitten vanhempieni laatikosta. Koneen nimeä en nyt saa päähäni. Jos joku tietäisi ja osaisi kertoa koneesta ja siitä, saako tuota nauhaa jostain lisää, olisin iloinen.



Muoks. Lisäilin vielä kuvankin tuosta koneesta

alkuun jotain simppeliä

Pikkuhiljaa taitaa tämä korujumi helpottaa. Tein arkikäyttöön simppelit korvakorut laventelinvärisistä akaateista. Ostin niitä Tampereen messuilta Helmiliinalta. Silloin valkkasin erän, jossa olisi mahdollisimman vähän noita vaaleita, ja enemmän tumman liloja. Nyt olisin sittenkin tykännyt noista vaaleista enemmän. Taitaa olla tuon värinen lila tämän kevään värejä, ainakin sitä on jonkinverran esiintynyt jo vaatteissakin.



Materiaaleina siis akaatit sekä Balin hopea.

leimoja

Olen suunnitellut aloittavani leimojen listausprojektin jo ties kuinka kauan aikaa sitten. Jännästi se on silti jäänyt ja unohtunut. Vihdoin ryhdistäydyin ja sain kaikki leimattua. Tiedän etteivät omat varastoni ole mitenkään suuret verrattuna aktiivisempien korttiharrastajien vastaaviin, mutta kyllä näitäkin silti kertyi, huhhuh. Listalta puuttuvat vielä muutamat lainassa olevat. Lisäilen tähän sitten pikkuhiljaa.

Ensin näitä luontoaiheisia. Nuo oksat ovat niin kauniita, en oikein tiedä vielä, että mihin niitä käyttäisi. Varmasti pitää tänäkeväänä tehdä ainakin muutama pääsiäiskortti. Ja köynnökset sopisivat hyvin hääkortteihin, nyt vain puuttuvat kutsut ;)



Nämä kattokruunut ja kalusteet ovat ehdottomia suosikkejani tällä hetkellä. Mitä kaikkea ihanaa niistä voisikaan tehdä.



The Greeting farmin leimasimet kotiutuivat ihan vasta. Tykkään näistä niiiin paljon, ja valitseminen tuotti hankaluuksia. Kokoelmiini tahtoisin vielä ainakin sen suukottavan hääparin, merenneito Anyan sekä bambin, hääparia en ainakaan ole nähnyt enää missään. Tässä Nurse Anya, 80's Anya, Birthday Anya, Fairy Chloe sekä Surfer Ian. Chloesta on ainakin suunnitteilla ystävänpäiväkortit..



Joululeimojakin on kertynyt jonkin verran. Hassua sinänsä, sillä joulukortit olen tupannut tekemään sarjatuotantona, eli pienempikin määrä riittäisi. Tästä puuttuu vielä muutamia, ovat lainassa...



Muutama kirjainsarjakin on varastoihin kertynyt. Noita tekstileimoja (onnea tms) pitäisi saada lisää, niin ei tarvitsisi kirjaimilla kirjoittaa



Loppuun vielä kysymys kauemmin leimailua harrastaneille. Minkälaista paperia olette käyttäneet kun teette leimasinkuvia kortteja varten? Pahvia, tulostuspaperia vai jotain muuta?

apua korujumiin

Tunnustan, että minulla on ainakin ollut jo pidemmän aikaa vakavanlaatuinen korujumi. Ideoita ei ole tullut mieleen, eivätkä kivetkään ole kummemmin huudelleet laatikoistaan. Onneksi muita käsitöitä on sentään syntynyt. Eksyin Kivishopin sivuille ja sieltä löytyi hauska korujensuunnitteluohjelma, jonka avulla voi omaa luovuuttaan herätellä.



Tein muutaman suunnitelman, ja ainakin näiden perusteella tällä hetkellä tarvetta olisi isoille ja rouheille kivinugeteille. Niitä ei varastossa olekaan, kun olen aina pitänyt omaa korumieltymystäni vähän simppelimpänä ja sirompana. Jännä oli myös nähdä, että ensin valitsin kirkkaampia kiviä, keltaista ja oranssia ja vasta viimeisenä syntyi tuo alla oleva ruusukvartsikoru.



Suunnittelu oli hauskaa ja kerrankin pystyi hahmottelemaan koruja tarvitsematta hankkia kiviä. Ohjelmassa oli melko vähän kivivaihtoehtoja, mutta niitä on ilmeisesti tulossa lisää vielä. Tämän lisäksi tulevaisuudessa omasuunnittelemansa korun on mahdollista saada ihan tilaamalla.

kuusikko vai lohikäärme?

Joulun aikaan oli reippaasti vapaata ja tuosta edellisestä huivista innostuneena päätin kokeilla myös jotain haastavampaa (kyllä, en ole mitenkään kovin pro neuloja). Tällä kertaa vuorossa oli Ullan Kuusikko-huivi. Novitan kiva Puro oli taas lankana, nyt värinä kanervikko. Kivastihan sekin kävi tuon takin kanssa. Lankaa tähän huiviin meni 3 kerää.



Tästä huivista tuli kyllä itselle enemmänkin mieleen lohikäärme kuin kuusikko. Malli oli hauska ja huivi jää kaulalle kivasti, nuo väkäset tulevat leukaa vasten. Jossain vaiheessa tästä on varmaan tehtävä yksivärinenkin versio, tätä kun oli vielä kiva neuloakin.



Vaatteita on jotenkin vaikeampi kuvata kuin koruja. Ette arvaa miten harmittaa, kun menin pari vuotta sitten myymään kaksi mallinukkea kirpputorilla. Toinen oli sovitusnukke ja toinen sellainen kaupan mallinukketorso. Olivat olleet useamman vuoden kellarikomerossa, ja ajattelin että ovat turhakkeita. Nyt niitä sitten olisi tarvittu. Ikinä sitä ei opi, ettei mitään kannattaisi hävittää.

hopeantaonta

Kirjaston uutuus- ja tyrkkyhyllystä tarttui mukaan jo viime vuoden puolella tämä Kristina H. Bergströmin ja Maud Häggbladin Hopeantaonta-opi tekemään kauniita koruja -kirja (julkaistu 2009). Kirjan takakannen teksti lupaili jo paljon: opettaa tekniikat ja auttaa myös ideoinnissa sekä inspiraation löytämisessä. Huhhuh sanon minä. Kirjassa on kaksi puolta, osa asioista kerrotaan aloittelijalle, toisaalta taas oletetaan lukijan olevan ammattilainen tai ainakin hankkivan lisätietoa jostain muualta. Vai miten suhtautua siihen, että kirjassa todetaan, että suomessa myytävissä hopeatuotteissa on oltava kaksi leimaa. Tässä liitteessä unohdetaan kuitenkin mainita, että alle 10g hopeakoruja on mahdollista myydä ilman leimoja, ja että ei niitä leimoja saa kuka tahansa koruihinsa lätkiä.


Kuva

Lisäksi kirjaa lukiessa alkoi harmittamaan, että kuvissa olleiden korujen valmistuksesta ei oltu kerrottu juuri mitään. Erityisesti kenkutti maininta "olemme onnistuneet valssaamaan hopealevyyn kuvioita sekä höyhenillä että lehdillä" ja viereisessä kuvassa kaunis höyhenen kuva hopealevyssä. No kiva että olette onnistuneet, moni harrastelijakin olisi varmasti kiinnostunut tietämään, miten tämä tekniikka toimii.

Plussaa kirja saa paljon luvusta hopeasepän työpiste kotikonstein. Monikin koruharrastaja tykkäisi varmasti tehdä paljon myös kotona, mutta valitettavasti rahavarat eivät useimmillakaan anna myöten. Pienellä kekseliäisyydellä pystyy paljonkin saamaan aikaiseksi myös edullisemmin. Harmi vaan että kirjassa esitellään monta ideaa, mutta ei juurikaan kerrota niiden toteuttamisprosessista. Lisäksi tykkäsin paljon selkeästi esitellyistä kivenistutustavoista. Niistä voikin olla hyötyä jossain vaiheessa myös minulle..

Onko kukaan muu ennättänyt tutustumaan kirjaan?

pakkasta vastaan

Empä aavistanut tämän neulomista aloittaessani, että talvesta tulisi näin kylmä ja pakkasentäyteinen. Kerrankin olin ajoissa valmiina. Kyseessähän on siis huivi. Eikä mikä tahansa huivi, vaan ihanan paksu ja lämmin ja villainen. Ihastuin Liisan tekemään huiviin niin paljon, että halusin itselleni samanlaisen. Tai no vähän erilaisen, kun valitsin Novitan Puro-langasta parhaiten vihertävään talvitakkiini soveltuvan värin, ruskan. Noissa Puroissa olikin värivaihtoehtoja vähän liikaa, miten niistä osaa valita. Tämä huivi imaisi sisäänsä lankaa 4 kerää.



Tässä huivi poseeraa vielä tuon talvitakin kanssa. Tai oikeastaanhan tuo on syystakin paksuinen, mutta viimevuonna käytin sitä läpi talven. Tänävuonna se on jäänyt naulakkoon ja päälle on laitettu vähän paksumpi takki. Huivi on silti ihanan lämmin.

joulun tuoksuja

Tänä jouluna joululahjaksi lähti saippuaa. Ylemmässä kuvassa on suklaasaippua, jonka valmistukseen on käytetty kaakaovoita, palmuöljyä, kookosrasvaa sekä oliiviöljyä. Höysteenä 80% suklaata sekä nesteenä kookosmaitoa. Saippuassa on hento suklaantuoksu.



Toinen lahjasaippua on omenaglögin tuoksuinen herkku. Väriltään se muistuttaa enemmänkin vaaleaa glögiä. Tämän valmistuksessa on käytetty kaakaovoita, palmuöljyä, kookosrasvaa, oliiviöljyä sekä risiiniöljyä.



Muutamaan pakettiin lähti mukaan myös joulutoffeeta. Tätä tuli valmistuksen lomassa maisteltua itsekin, ja herkullista oli, todellakin. Söpöt toffeepurkit löytyivät Pentikiltä.



Toffee
100g voita
2dl kermaa
2dl fariinisokeria
2½ dl sokeria

Sulata voi. Lisää joukkoon sokerit ja kerma. Kiehauta 40 minuuttia. Kaada toffee pieniin karamellivuokiin. Ohjeesta tulee noin 50 karkkia tai vaihtoehtoisesti massan voi kaataa myös leivinpaperille, josta sen jähmetyttyä paloittelee veitsellä suupaloiksi. Tällä ohjeella karkeista voi saada monenlaisia, kovia toffeita, kermakaramellimaisia (niitä lehmäkarkkeja) tai sitkeitä toffeita. Itse tein toffeeta neljä kertaa ja sain kaikkia näitä (sitkeitä tuli kahdesti). Vielä en ole keksinyt, miten lopputulokseen voi vaikuttaa.

Hauskoin ostettu lahja meni tänä vuonna viskistä pitävälle veljelle, joka saa seuraavan lasillisensa ottaa kirjaimellisesti on the rocks. Ari Turusen vuolukiviset jääkuutiot pitävät juoman viileänä vaikka tunnelma kuumenisi.


Kuva.

hillitöntä joulua!

Pikkuhiljaa on aika lähteä joulun viettoon. Itse suuntaan junalla kohti Kouvolaa. Koko aamun olen seuraillut jännittyneenä vr-uutisia, ja kurkkinut tiedotteita myöhässä olevista junista. Pahoin pelkään, että matkan pituus tulee tuplaantumaan. Ihanaa joulunaikaa kaikille Annan aarteiden lukijoille, niin vanhoille kuin uusillekin. Tämä vuosi on ollut kovin käsityörikas, toivotaan että seuraavakin vuosi sujuu samanlaisissa merkeissä. Olette ilahduttaneet päiviäni ihanilla, hauskoilla ja kannustavilla kommenteilla. Kiitos niistä. Toivottavasti nähdään myös ensivuonna.