pikkujouluja odotellessa

Näitä swarovskin rondelleita (vai millähän nimellä kulkevatkaan?) olen hillonnut varmaan vuoden. Tiesin, että haluan niistä korvakorut, mutta mistään muusta en sitten ollutkaan varma. Vähän aikaa sitten postista tipahti tilaus Balilta, ja mukana olivat nämä ihanat korvakorukoukut. Ihan täydelliset, eikö vain.



Korvisten hopeat siis Balilta ja blingblingit swarovskilta. Nytkun tulisi vielä sopiva tilaisuus, jossa näitä käyttää.

tviit tviit

Tälläkertaa isänpäivän onnea lähtivät toivottamaan punatulkut. Linnut on leimattu ja aseteltu kohotyynyjen avulla vähän korkeammalle. Kortissa on montaa ruskeaa sekä nauhoja. Tämä alkaa pikkuhiljaa olla jo sitä runsasta skräppäystyyliä, jota haluaisin osata tehdä. Mielestäni tuli ihan kiva, vaikka lintujen oksa näyttääkin kaupunkikuuselta, niin harva se on ;)



Tajusin muuten, että kortithan saa hyvin kuvattua tänne blogiin skannerilla. Tuossahan tuo skanneri/tulostin on kököttänyt jo pari vuotta, mutta nyt vasta lamppu syttyi. Näin meillä blondeilla.

Oili

Vihdoin ja viimein sain lahjottua itseäni ihanalla Oililla. Tässä on ketjumalli, josta tykkään ehkä kaikista eniten. Ketju on näperretty 0,8mm hopealangasta. Lenkit hankin Pätkältä, niin innoissani noista ketjuista en sentään ole, että itse ryhtyisin vielä lenkkejä veivaamaan. Tästä tuli siro ja nätti, ketju valmistui pari päivää sitten ja on siitä asti ollut ranteessani. Ehkä tästä innostun kokeilemaan joskus muitakin ketjumalleja.

Korutaidetta Lappenrannassa

Viikonloppuna kävin pyörähtämässä Lappeenrannassa. Lauantaina järjestettiin Kaakkois-Suomen taidekäsityöläisten TÄKY ry:n Täky-galleriassa muotoilusyksyn korunäyttelyn avajaiset. Näyttelyssä on esillä neljän nuoren lappeenrantalaisen korutaiteilijan Ulla Aholan, Sirja Knaapin, Tarja Lehtisen sekä Tiina Rajakallion koruja. Tarja Lehtisen kanssa olemme opiskelleet artesaaneiksi samaan aikaan ja hän on jatkanut koruopintojaan vielä Lappeenrannassa. Tarja tekee aivan ihastuttavia koruja kierrättämällä töissään lasipulloja. Näyttely on avoinna 2.12. asti, joten paikanpäälle ennättää vielä hyvin.

Pst. Seuraavassa näyttelyssä on esillä Minna Parikan kenkiä ;)

riviin järjesty!

Vaikken mikään kovin aktiivinen neuloja olekkaan, on erikokoisia puikkoja silti alkanut eri projektien jälkeen kertyä. Vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin puikoille kodin, jossa saavat olla rauhassa ja järjestyksessä.



Ihanan romanttinen kukkakangas on Eurokankaasta. Sisäpuolen vihreä ja vaaleanpunainen löytyvät molemmat myös päällikankaan kuosin värityksestä.



Kun sopivat puikot on valittu, pussi on mukava kiertää kokoon ja taas avata uudestaan kun uusi projekti alkaa.



Pussukka menee näin pieneen tilaan. Sopii hyvin vaikkapa lankakoriin.



Vallan ihanan ohjeen pussukalle löysin täältä. Pussukka oli mukava ommella ja ohjeet riittävän yksinkertaiset. Tässä en joutunut edes purkamaan yhtään. Noita kujia puikoille tein vähän liian harvaan, olisivat voineet olla vähän tiheämmässäkin. Toki puikkojakaan ei ole vielä niin valtavasti, joten mahtuvat kyllä pussiin. Jos varastot joskus niin valtaviksi karttuvat, on varmaan pussukkakin jo aika uusia.

ruusuja ruusuja

Blogiini eksytään päivittäin useaan kertaan hakusanalla sytykeruusu. Suunnilleen joka toisessa haussa on lisäksi mukana sana ohje. Siksi ajattelinkin koota yksinkertaisen ohjeistuksen noiden pikkusöpöläisten näpertelyyn. Tällä kertaa tein ruusuja vain pienen tuliaiserän, eli käytössä oli kaksi kuuden munan kananmunakennoa ja yksi tuollainen vieläkin pienempi.



Ensin kananmunakennoista erotellaan nuo kuppiosat, joihin ruusuja sitten käydään kokoamaan. Itse aloitan ruusujen tekemisen repimällä kannesta tuollaisen pitkän suikaleen, jonka sitten kieritän rullalle. Tämä tulee kupin keskelle. Sen jälkeen lisäilen vielä pienempiä paloja kennoa, jotta ruususta tulee vähän tiiviimpi.



Kolmesta pienestä kennosta tuli sitten tämän verran ruusuja. Ylimääräistä roskaa ei jäänyt ollenkaan, sillä kaikki pienetkin kappaleet on tungettu ruusujen sisälle. Steariini kyllä sitoo nämä osat kiinni toisiinsa niin eivät sitten liikuteltaessa murene käsiin.



Seuraavaksi on vuorossa ruusujen päällystäminen steariinilla. Tähän voisi hyvin käyttää kynttilänjämiä, mutta tälläkertaa pätkin nuo kolme pitkää kynttilää. Se olikin juuri sopiva määrä, nämä ruusut imevät steariinia aika reilusti.



Kattilaan laitetaan vettä, johon laitetaan sitten sulatettavat kynttilät. Koska itsellä ei ole askartelukäyttöön tarkoitettua kattilaa, niin tein kaiken lasipurkissa vesihauteessa. Eli lasipurkissa on vähän vettä jonka päälle sula steariini sitten jää kerrokseksi.



Tämän jälkeen dippaillaan sitten ruusuja sulaan steariiniin. Itse laitoin ruusuihin kolme kerrosta steariinia, pienempikin määrä riittäisi varmasti.



Valmiissa ruusuissa ei tuo luonnonvalkoinen kynttilä kovinkaan paljoa näy. Punainen teki paljon enemmän ruusun näköiseksi. Ovat nämäkin kauniita.

ruusun punaa ja perhosia

Tämä koru on vuodenaikaan nähden ehkäpä vähän liian hempeä. Pakko se on silti esitellä, sillä olen siitä niin riemuissani. Kokeilin nimittäin taas pitkästä aikaa helminauhan solmimista yhdellä silkillä. Nuo aiemmat blogissa nähdyt nauhat on solmittu siis kahteen silkkiin, koska olen saanut sillä tyylillä nauhasta napakamman. Nyt taisin kuitenkin keksiä miten solmia nauhasta napakka myös yhdellä silkillä. Siksipä siis esillä tämä yksinkertainen rannekoru makeanvedenhelmistä. Lukossa kimaltaa Swarovskin perhonen.

tuulahduksia menneestä

Kaappeja siivoillessani löysin tämän sormuksen, jonka olen tehnyt opiskeluaikana. Mielestäni en ole tätä vielä esitellytkään. Kyseessä on kruunuistutusharjoitelma. Sormus on hopeaa, vihertävä kivi taitaa olla synteettinen.

sinisilmiä

Jo oli aikakin uudistaa koristetyynyjen päällisiä. Lahden Kärkkäisellä oli Vallilan kangasmarkkinat, ja sieltä tarttui mukaan muun muassa ihanaa Sinisilmä-kangasta. Vallilan kankaiden metrihinnat liikkuvat yleensä suht korkeissa lukemissa, mutta tämä lähti matkaan hintaan 4,90€/m. Tarttuipa mukaan muutakin, esimerkiksi toinen kangas, josta syntyy ehkä joskus vielä Amy Butlerin weekender.



Halusin tehdä nuo tyynynpäälliset huolella ja laittaa niihin vetoketjutkin. Ehkä vähän turhaa näpertämistä, mutta ovatpahan sitten helpommat vaihtaa ja pestä, jos tarvetta tulee.



Tässä vielä tuo kankaan kuvio kokonaisuudessaan. Aika pieni kuva löytyi, mutta eiköhän siitä saa vähän kokonaiskuvaa, että minkälaisesta kankaasta on kyse.


Kuva täältä.

mustikkametsällä

Näitä helmiä olen hillonnut laatikossani jo lähemmäs vuoden. Helmet tarttuivat matkaan viime syksynä järjestetyiltä Tampereen kädentaidot -messuilta eivätkä olleet vielä tähän päivään mennessä saaneet rinnalleen arvoistaan lukkoa. Nyt messujen lähestyessä on kuitenkin otettava itseä niskasta kiinni ja näperreltävä jotain näistä vanhoista ostoista, jos vaikka pääsisi seuraaville messuille hankkimaan uusia aarteita.



Helmet ovat niin herkullisen värisiä, etteivät lisämausteita tarvinneet. Ainoastaan tuo ihanan herkkä hopeinen sydänlukko ja vähän helmisilkkiä, ja olivat valmiit.



Tämän projektin jälkeen kävi taas samalla tavoin kuin aiemminkin helminauhoja sitoessa, eli uusi tekisi mieli aloittaa. Ensin on varmasti kuitenkin tilailtava helmisilkkiä ja tehtävä vanhemmat projektit loppuun.