lumen alta maata

Minua pyydettiin tekemään erilaisia korvakoruja tummien vaatteiden kanssa käytettäväksi. Kädet olivat aika vapaat, joten tein muutaman erilaisen jotta varaa valita olisi enemmän. Ensimmäisessä parissa on mustia discopallo-onyxeja. Nämä ovat ryhmän suurimmat, eivät kuitenkaan mitkään jättikorvikset silti. Lisänä korvakoruissa on balin hopeaa.



Nämä seuraavat ovat minun mielestäni aika herkät ja herkut. Balin hopeiset ihanat ruusukoukut ja niissä kauniinharmahtavat makeanvedenhelmet. Yksinkertaisen tyylikästä.



Alimmassa parissa Balin koukuista roikkuu lenkeissä mustat Swarovskin kristallit. En ikinä muista näitä kristallien nimiä, ehkä sillä ei ole niin väliäkään.

Tweet

mustikoita

Viimekesän mustikkasadosta syntyi tällainen kaulakoru. Hopeaoksa-blogissa ihastuin Paulan värjäämiin makeanvedenhelmiin ja päätin kokeilla itsekin. Kaivoin syksyllä varastoistani kaikki parittomat valkoiset jämämakeanvedenhelmet ja metsästä viimeiset mustikat. Murskasin mustikat mukiin ja laitoin helmet sinne marinoitumaan muutamaksi päiväksi.



Tämän jälkeen helmet jäivätkin pitkäksi aikaa pyörimään nurkkiin. Niistä ei sittenkään tullut niin kivoja kuin ajattelin ja inspiraatio loppui viimeistään siihen kun helmisilkkiäkään ei ollut sopivaa paksuutta. Eilen illalla otin kuitenkin itseäni niskasta ja ajattelin vetristää helmien solmimistaitojani. Korusta tulikin yllättävän mukava, vaikka valkoisina helmet olivatkin kauniimpia. Erikokoisten helmien yhdistäminen oli kuitenkin hauskempi idea kuin mitä ajattelin, tätä tulen varmasti käyttämään vielä joskus toistekin. Kun harjoituskappaleesta on kyse, ovat muut osat korumetallia.

Tweet

pilkkuja

Tämä kortti syntyi pikapikaa, kun tuli äkillinen tarve muistaa. Onneksi näistä Tildan papereista käyvät kaikki nätisti yhteen, niin yhdistely ei ollut ollenkaan vaikeaa. Lisäksi vain vähän saman sävyistä nauhaa sekä söpönen ruusu-haaraniitti (sekin Tildaa, mä en kestä miten ne on niin ihaneja).

Tweet

flip flop

Turkoosi linja jatkuu vahvana. Tarkoitukseni ei ollut osallistua neuleolympialaisiin, mutta yllätin itseni puikot kädessä Suomi-USA pelin aikana. Ensimmäisen erän alkuminuuttien jälkeen ei tuo ottelu enää jaksanut kiinnostaa, joten tikuttelin menemään (taas) uutta kaulahuivia.



Nappasin viimevuoden puolella Me-lehdestä talteen Baktus-huivin ohjeen. Samaisia huiveja on blogeissa vilahdellut jo maailman sivu, ja itsekin olen jo yhden huivin tehnyt saman tyylisesti. Kaupasta tarttui kuitenkin jo jokin aika sitten Novitan herkullisen turkoosia flip flopia. Kyseessähän on lanka, jonka valmistustarina on varsin viehättävä. Langan valmistukseen on nimittäin käytetty muovipulloja, joista jauhamalla sekä jatkojalostamalla on saatu polyesterikuituja joita on sitten käytetty langan valmistuksessa.



Kaulahuvi valmistui sitten seuraavana iltana hiitoa seuratessa. Tämä huivi on varsin pikkuinen, yltää kerran kaulan ympäri. Ideaali koko olisi syntynyt 1,5 kerästä lankaa, mutta päädyin sitten tekemään pienemmän kun noita lankakeränjämiä pyörii nurkissa muutenkin jo ihan tarpeeksi. Flip flop oli varsin muovisen tuntuista neulottavaa ja tarttui neulottaessa jonkin verran ainakin puisiin puikkoihin kiinni. Huivista tuli kuitenkin hauska ja keväinen, sehän se on pääasia.

Tweet

home sweet home

Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun osallistun korttihaasteeseen. Kyseessä on siis StampARTicin maaliskuun haaste. Haasteen ideana on, että osallistujille annetaan idea, josta kortti pitää tehdä. Tässä haasteessa ideana on tuo alla oleva mallipiirros, joka määrittelee suoraan kortin sommittelun. Oma korttini on onnittelukortti uuteen kotiin. Kuviopaperit ja leimasimet ovat Chastsworth vintage collectionin, nauha sekä sydämet Tiimarista. Huomasin muuten tarvitsevani ehdottomasti jonkun laitteen jolla leikata erilaisia kuvioita, kuten vaikka soikioita. Saksilla leikatessa niistä tulee aina jotenkin kieroja sekä toispuoleisia.



Tässä vielä kuva kortin kääntöpuolesta. Ensimmäistä kertaa kiinnitin vähän enemmän huomiota myös sen koristeluun. Kuvassa näyttää kuin valkoinen paperi olisi vinksinvonksin, todellisuudessa on kyllä ihan suorassa. Mistähän johtuu, että monissa valokuvissani kortit näyttävät olevan keskeltä kapeampia kuin ylhäältä sekä alhaalta.. hmm.



Tämä haaste-tyylinen työskentelytapa oli varsin hauska ja kokeilen sitä varmasti vielä uudelleenkin. Korttihaasteblogeja on useampia, mutta samantyylinen idea olisi jännä esimerkiksi myös korujen kohdalla. Onhan Helmetti-foorumilla joka kuukausi toki tuo kuukauden koru -ketju, johon tehdään tietyn aiheen tai teeman mukaisia koruja, mutta nämä korttihaasteet ovat vieneet idean paljon pidemmälle. Monissa paikoissa arvotaan viikoittain voittaja, joka saa palkinnon esimerkiksi jostain sponsorina toimineesta nettikaupasta. Nyt kaikki koruilijat huom, tämän idean saa ottaa vapaasti käyttöön ;)

Tweet

turkoosit kuplat

Katsoin taas Mamma Mian ja elokuvan ihanan kesäiset maisemat sekä turkoosin sininen vesi toivat mieleen nämä ihastuttavat lamppulasihelmet. Olen hillonnut niitä varastossa varmaan jo pari vuotta, mutta nyt nämä ihanuudet pääsivät käyttöön. Käyttöönotossa vain oli hieman ongelmia. Ensin hahmottelin helmistä rannekorua. Helmiä omistin vain seitsemän kappaletta, joten ne eivät aivan riittäneet ranteen ympärille. Siksi lisäsin väleihin nuo balin hopeiset renkulat. Ideana ihan kiva, mutta ranteessa ei sitten näyttänytkään yhtään niin mukavalle kun renkaat jäivät ilmaan.



Ei tullut siis helmistä rannekorua, tuli kaulakoru. Lukko sai lähteä ja tilalle tuli hopeaketjua. Tykkään tämän tyylisistä kaulakoruista, joissa on osittain ketjua ja puolet helmiä. Ovat keveämmän oloisia kuin pelkistä helmistä tehdyt. Nyt on vielä harkinnassa ottaisinko sittenkin tuolta välistä nuo renkaat pois. Tämäkin malli siis varmasti muuttuu vielä.

Ps. Eipä muuttunut ei, tämä kaunokainen matkasi jo uuteen kotiin.

Tweet