Sattuukohan muille näitä innostus ja unohdus -tapauksia?
maanantai 14. joulukuuta 2009
vihdoin ja viimein
Muistatko vielä nämä? Tuohon asti jaksoin bambupuikkoinnostukseltani neuloa noita sukkia. Puolikas raukkaparka jäi lankakoriin lojumaan melkeinpä vuodeksi, ennenkuin syksyinen neulontainnostus taas nosti päätään. Nyt nämä ovat vihdoin valmiit. Lankana on Novitan pinkki-harmaa Nalle colori.
Sattuukohan muille näitä innostus ja unohdus -tapauksia?
Sattuukohan muille näitä innostus ja unohdus -tapauksia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Innostus ja unohdus?
VastaaPoistaVielä kysyt; valitettavan usein. Yksi keino pitää muistissa keskeneräiset työt on tehdä omaan blogiinsa lista, mutta ainakin mua alkaa vähitellen ahistaa, kun lista ei tunnu yhtään lyhenevän ja liian moni työ alkaa marinoitua ufoiksi... :)
Jos et vielä ole käynyt Lahden neuletapaamisissa, niin tervetuloa mukaan! Seuraava Trion Roberts. Coffeessa ensi torstaina klo 17-20!
huh, en siis ole ainoa jolla noita aloitettuja ufoja pyörii sohvannurkassa, lankakorissa ja tuolin selkänojalla ;) nuo lahden neuletapaamiset ovatkin minulle ihan uusi juttu. kiitos kutsusta, minkäslaisia miittejä ovat?
VastaaPoistaArvaa vaan kuinka monta puolikasta, melkeinvalmista, joliianpieneksikäynyttä sukka- ja lapasparia löytyy neulekoristani, puhumattakaan niistä kauan odotetuista kaulahuiveista, jotka on niiin helppo tehdä ? En jaksa edes laskea mutta korillinen :) Nuo sukat on pirtsakat, nyt täytyy minunkin ryhdistäytyä :)
VastaaPoistahahhaa, mulla pyörii mielessä, että ensijouluksi (siis realistisesti yritän ajatella ja tarkoitan siis joulua 2010) neulon lahjaksi muutaman kaulahuivin. olen jo ruvennut miettimään mikä olisi hyvä ja kutittamaton lanka (vielä en ole keksinyt, eli vinkkejä otetaan vastaan) ja mallikin jo suunnitteilla, eli se helpoin kaulaliinamalli mitä on. katsotaan miten käy, onko ensijouluna esitellä..
VastaaPoistaKysytkin vielä! Poikaystävän villapaita: melkein vuosi sitten aloitettu, kokenut innostuksen, unohduksen, uuden innostuksen ja uuden unohduksen. Jos ennen ystävänpäivää saisi sen valmiiksi, sitten olisi neule ollut puikoilla vuoden päivät. Mutta eikö tunnu ihanalta sitten, kun on saanut yhden unholaan jääneen työn valmiiksi ja voi aloittaa hyvällä omallatunnolla uutta :).
VastaaPoistaHilmukka, sullahan on ollut jo aika suurehko projekti, kyllä ne saa vähän venyäkkin ;) ja toihan olis ystävänpäivälahjaksi just mainio, kun sitä on kerran sydämellä ja hartaudella tehty ;) tuo on kyllä totta, että kun työ on valmis, niin se on ihana tunne. ne keskeneräiset kun tuntuvat huutelevan kokoajan jostain.
VastaaPoistaOmpas södet!!! Kyllä noita kelpaa pidellä!
VastaaPoistakiitos Pioni :)
VastaaPoista