sisäinen floristi

Vietin juhannuksen vanhempieni luona ja ennen reissuun lähtöä äiti huikkasi puhelimessa, että jos jostain saataisiin oasis-sientä, niin voitaisiin tehdä juhannusasetelmia kukista. Sattumalta minulla oli yksi paketti oasista kaapissa, joten nappasin sen matkaan mukaan. Äiti taas oli napannut torilta mukaan muutaman neilikan, punaisia ja valkoisia, sekä oksan valkoista harsokukkaa. Asetelmien vihreät osat oli tarkoitus poimia pihalta luonnosta.



Tästä ensimmäisestä asetelmasta tuli kaikista isoin. Laitoin ruukkuun vähän valkoista neilikkaa. Vihreyttä tuovat kuunliljat sekä roikkuvat talvion oksat. Lisäksi asetelman takaosaan laitoin korkeita "heiniä" eli siperiankurjenmiekan lehtiä.



Seuraavan pikkuasetelman tein vaaleanpunaisista neilikoista. Tällä kertaa laitoin asetelman vihreäksi mansetiksi tammen lehtiä. Tässäkin käytin talvion oksia, mutta lyhyempänä kuin ensimmäisessä asetelmassa ja yhtenä vihreänä vielä kevätkaihonkukan lehtiä.



Äiti oli löytänyt alennusmyynneistä tuollaisia sydämen muotoisia oksista tehtyjä koreja, joissa keskellä oli syvennys kukille. Hän teki niihin kolme asetelmaa. Ensimmäiset kaksi tuli talon seinustalle roikkumaan. Niissä harsokukkaa ja neilikkaa, lisäksi kuunliljan, talvion ja jaloangervon lehtiä.

Alempi, punaisista neilikoista tehty jätettiin puutarhapöydälle. Siinä on vihreänä käytetty jättipoimulehden ja jaloangervon lehtiä sekä ruskuksen oksaa. Ruskus oli ainoa torilta ostettu vihreä.



Aika hyvin saatiin useampi asetelma tehtyä luonnon, tai no pihalla kasvavista vihreistä. Seurailin asetelmien säilymistä useamman päivän ajan. Erityisen hyvin asetelmissa kestivät talvio, tammi, kuunlilja ja siperiankurjenmiekan lehdet. Suht hyvin jaloangervo ja jättipoimulehti ja kohtalaisesti kevätkaihonkukan lehdet. Tällä tarkoitan sitä, että varsinkin hennompivartisia lehtiä saisi käsitellä todella varoen, jotta ne kestäisivät pidempään. Kevätkaihonkukka oli melkeinpä ainoa, jota en välttämättä laittaisi toiste asetelmiin.

Tweet

Pin It