Jostain kumman syystä koruilukin on alkanut taas maistua. Sekun on jäänyt vähän vähemmälle, kun sitä on innostunut kaikista muistakin käsityön muodoista. Ajattelin, että on vihdoin aika verrytellä sormia, ja mikäpäs siihen parempi kuin kierteisten lenkkien kieputtelu. Kaulakorussa on sterling- sekä balin hopeaa, kivet taas onyxia, labradoriittia sekä lommoisia amatsoniittikolikoita. Tämän korun saa tärkeä henkilö. Parin päivän päästä saatte kuulla lisää ;)
Todella hieno kaulakoru! Itse en vielä (onneksi) ole hurahtanut pahemmin noihin koruihin, kun ei tahdo aika riittää edes näihin mihin olen jo hurahtanut :)
VastaaPoistaKauniin levolliset sävyt, kaunis koru. Rakastan labradoriittia, vaikken juuri koskaan käytä sitä!
VastaaPoistaTanja: kiitos. itse taas hurahdin ensin koruihin, mutta nyt tuntuu, että innostuksien kanssa on mopo lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten, kun ei päivässä tunnit riitä puuhasteluun..
VastaaPoistaMiira: minulla ihan sama juttu, labradoriitti on älyttömän kaunista, mutta sitä ei kyllä mun päältä löydy. tämä koru oli muutenkin mulle aika vaikea tehdä, jotenkin mustien ja harmaiden kivien yhdistäminen on suunnattoman vaikeaa ;) ja kiitos vielä kommentistasi.
Jotenkin harmoonisen rauhallinen kokonaisuus, kaunis.
VastaaPoistakiitos Amalia <3
VastaaPoista