parrty parrty

Kun opiskellaan ammattikorkeakoulussa, niin luokkakaverit valmistuvat vähän miten sattuu. Ahkeralle ystävälle tämä ilo suotiin jo nyt, vaikka itse en ole saanut päättötyön aihettakaan vielä valittua. Juhlan kunniaksi lähti tällainen ihana kortti.



Mukaan laitoin vielä sirot kesäkorvakorut, joissa materiaaleina balin hopea sekä ihanan herkät ruusukvartsibrioletit. Niitä olen hillonnut varastoissani jo kauan. Toivottavasti ovat mieleiset ja tulevat käyttöön.

Tweet

muotibloggarikoru

Jos seurailee muotiblogeja, on siellä saattanut osua silmään pitkä kaulakoru, jossa jokainen ketjuista on toistaan pidempi. Täällä kyseistä mallia kutsuttiin muotibloggarikoruksi, joka mielestäni onkin kovin osuva nimitys tuolle hauskalle ketjulle. Ystävälle tein pyynnöstä saman tyylisen (kaulakoru on siis kuvassa tuossa mukin vieressä, päällähän siitä olisi ollut paras kuvata, toivotaan että korun uusi omistaja nappaisee sellaisen kuvan). Matkaan laitoin myös korvakorut, nekin toki samaan sarjaan. Toivottavasti olivat mieleiset. Materiaalina näissä siis korumetalli, korvakorujen koukut ovat hopeoidut, ketju hopean värinen.

Tweet

kieputtelun alkeet

Olen ihaillut monissa blogeissa taiturimaisia kieputeltuja koruja. Ajattelin aloittaa itse jostain simppelistä. Tätäkin mallia on varmaan nähty jo useammassa paikassa, mutta koska tykkään sydänkuviosta, aloittelin sillä.



Sydämen runko on hopeaa johon on kieputeltu mukaan granaattirondelleja (yhtäkkiä tuli katkos, granaatti vai graniitti. no niitä viininpunaisia). Ja tämähän menee kivasti riipuksena, korkeutta kun on noin viisi senttiä.

Tweet

pyrstötähtiä

Korumakuni taitaa heitellä laidasta laitaan. Välillä syntyy kaikkea kitchistä ja toisinaan taas jotain pientä ja herkkää. Tämänkertainen riipus on sitä jälkimmäistä. Ison lasihelmen ympärille rakennettu riipus jossa hopeaketjujen päässä ametistihelmiä. Ihanan yksinkertaista, mutta silti mukana on jokin juju.

Tweet

bambivaara!!!

Uijui. Tällainen oli pakko saada!



Kun maanantaina katselin taas vähän tositeeveetä, huippumalli haussa tuomarilla, Saimi Hoyerilla oli kaulassaan helminauha, josta roikkui valkoinen peura. Ihan hillitön koru ja olihan sitä itsellekin pakko vääntää samanlainen, varsinkin kun viikonloppuna kirpputorilta lähti mukaan tuo bambi. Siihen vaan vähän maalia pintaan ja keskelle helminauhaa. Kehtaako tuota ikinä käyttää, se on toinen juttu. Nyt se on kuitenkin valmis. Samalla aikaa sairas ja hilpeä. Lelupeuran lisäksi materiaaleina lasihelmet ja hopeoitu korumetalli.

Tweet

hupsuttelua

Pikkutyttönä tykkäsin leikkiä paperinukeilla. Löydettyäni ihanat kaavat magneettiseen versioon, en voinut vastustaa kiusausta. Tämä neiti pääsi jääkaappini oveen.



Kuvio on siis tulostettu magneettipaperille, jonka jälkeen osat on leikattu. Toimii ihkaoikean paperinuken tavoin.

Tweet

salamoita ilmassa

Olen siirtynyt ihan teinilinjalle. Tällaiset salamakorvakorut näin vilaukselta jossain noista sadoista muotiblogeista ja pakko oli vääntää itsellekin samanlaiset. Kai nämä kuvastavat kaipuuta yläasteaikaan ja huolettomaan elämään.

Materiaalina musta kutistemuovi. Muut osat ovat hopeoituja. Muotonsa takia olivatkin muuten kenkut tehdä. Kutistemuovi käpristelee uunissa ja pitkulaisen muodon ansiosta sain tehdä aika monta versiota, ennenkuin onnistuivat.

muoks. Pitihän sitä yrittää googlella ettiä, että missä noihin korviksiin törmäsin. JC:n versioita onkin esitelty useammassakin paikassa; ainakin täällä, täällä ja täällä.

Tweet

ihanaa äitienpäivää

Äidille juhlapäiväksi herkkä tilda-kuosinen kortti. Ihastun näiden papereiden kuvioihin kokoajan vain enemmän ja enemmän. Ainoana miinuspuolena mainitsisin papereiden kaksipuolisuuden. Tai siis kaksipuolisuus itsessään on hyvä idea, mutta kun toinen puoli on aivan erityylinen, niin korttiin on laitettava aina jonkinlainen tausta.



Mummonkin kortti on tildaa. Lisukkeena metalliperhonen ja nauhaa.

Ihanaa äitienpäivää! <3

Tweet

lukutoukalle

Lukutoukka, kuten minä, pitää yöpöydällään useita keskeneräisiä kirjoja. Jokainen tarvitsee tietysti oman kirjanmerkkinsä. Aiemmin kirjanmerkistä on käynyt vaikkapa kauppakuitti tai vanha junalippu. Kirjastonkirjoja olen röyhkeästi taitellut jopa hiirenkorville. Sitä en kuitenkaan halua tehdä omille kirjoilleni, ja se kuittikin on vähän tylsähkö.



Idea näihin merkkeihin on löytynyt parisen vuotta sitten jostain blogista. Siitä lähtien se muhi mielessä, kunnes sain kieputeltua toteutuksen. Erilaisia metallilankoja sykkyrällä, lisukkeena lucitea, pronssin värinen riipus sekä kutistemuovisydän. Siihen tulostettu kuva on muuten marimekon sivuilta, hauskasta Kristiina Isolan peikonlehti-kankaasta. Näitähän voisi tehdä useammankin samantyylisen. Kirjahyllyssä kirjan selkämystä vasten olisivat kuin kirjan koru.

Ja mallikirja on suosikkikirjailijani Erlend Loen Kala. Tällä hetkellä yöpöytäni peittävät vielä Dalista kertovat kirjat. Viimeinen koulutehtävä olisi tältä vuodelta tekemättä, teosanalyysi jostakin taideteoksesta. Ajattelin analysoida Dalia. Teos on vielä hakusessa, eiköhän se selvene pikaisesti. Sen jälkeen yöpöytäni valloittavatkin sitten hömppäkirjat sekä dekkarit. Nehän ovat parasta kesälukemista, eikö vain.

Tweet

ruohonjuuritasolla

Nämä kesäkorvikset eivät todellakaan ole mitenkään huippumonimutkaiset, mutta aikalailla omat suosikkini. Tein näistä ensimmäisen version jo pari vuotta sitten, eli tämä taitaa sitten olla se versio 2.0 (vai mitenseolikaan), joka on siis samanlainen, mutta siistimmin tehty. Vihertäviä siemenhelmiä hopeoiduissa osissa. Kesäistä.

Tweet