Sivut

perjantai 30. heinäkuuta 2010

turkoosia



Muistattehan tämän kaulakorun? No, se löysi uuden kotinsa ystäväni luota aika pian kun olin sen blogissa esitellyt. Nyt tuli kuitenkin aika, kun koruun tarvittaisiin myös korvakorut. Ajattelin että joutuisin tyytymään johonkin yksiväriseen turkoosiin, sillä minulla ei noita korussa käyttämiäni lasihelmiä ollut enää jäljellä. Onneksi kuitenkin kurkkasin omakorun nettikauppaan, jossa lasihelmien joukosta löytyivät nämä korvakoruissa käytetyt helmet. Eiväthän nämä laadullisesti ole aivan samaa tasoa kuin kaulakorussa, mutta menevät täydestä kuin väärä raha, sillä korut eivät kuitenkaan ole päällä aivan vierekkäin.



Muina materiaaleina korvakoruissa ovat balin ja sterling -hopea, sekä swarovskin kristallit. Tästä koneen ruudulta näkyy, että olen tainnut muokata nuo kuvat värillisesti ihan päin honkia, eiköhän niistä kuitenkin näy kaikki tarpeellinen.

torstai 29. heinäkuuta 2010

bling bling



Tunnistatte varmaan jo mallin. Tällä kertaa koruun tuli hopeisten kirjainhelmien lisäksi swarovskin kristalleja. Kristallien värit tulivat lasten horoskooppien väreistä, lisäksi halusin valita vielä värit, joita pidetään enemmän poikien väreinä. J ja M kun ovat molemmat poikia. Tästä versiosta tykkään itse mahdottoman paljon, kristallit ovat kooltaan jo aika isoja, halkaisijaltaan 8 mm, joten ne tuovat koruun näyttävyyttä.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

something blue



Ihana ystäväni meni jokin aika sitten naimisiin. Kun häät olivat varmistuneet pyysi hän minua tekemään itselleen korun juhliin. Mietimme mallia yhdessä, ensin vaihtoehtona oli illusionkoru, eli helmiä siellä täällä vaijerissa. Seuraavaksi mietimme perinteistä valkoista helminauhaa. Tämä on kuitenkin se, mihin päädyimme. Helmisilkkiin sidottu helminauha, jota on edestä kevennetty ihanan säkenöivillä kiinalaisilla fasetoiduilla kristallirondelleilla.



Pienenä yksityiskohtana korun takaosaan lukon viereen tuli vielä "jotain sinistä". Tuo sininen ei kuvissa näytä niin kauniilta, kuin mitä se on luonnossaan. Ihanaa vedensinistä. Lukko on kaunis balin hopeinen. Se on minusta juuri oikea hääkoruun, ihanan pitsinen.



Morsian ei halunnut mitään kovin suuria korvakoruja, joten päädyimme siihen että korviin tulee vain nuo pienet kristallit. Ihanan söpöä ja säkenöivää. Toivottavasti myös juhlapäivä oli yhtä loistava.

torstai 22. heinäkuuta 2010

flower power



Tämä kaunis paperi ei rinnalleen juuri muuta kaipaa kuin vähän nappeja sekä nauhaa. Kerrankin narusta tehty rusettikin onnistui kauniisti. Olen nyt jotenkin ihastunut tällaisiin ylöspäin avautuviin kortteihin, monihan tekee neliön muotoisia. Itse pidän siitä, että kortin saa postitettua normaalissa kirjekuoressa.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

baby



Sain pyynnön tehdä onnittelukortin sekä äitikorun tuoreelle äidille. Tai kun pyyntö esitettiin, ei vauva ollut vielä syntynyt. Tämän vuoksi sekä kortti että koru ovat neutraalin värisiä, sopisivat siis sekä tyttö- että poikatulokkaalle. Sain aika vapaat kädet, tuota lintupaperia toivottiin (osaako kukaan muuten kertoa mistä ja kenen tuo lintupaperi on? tai mistä sitä saisi lisää? ostin sitä Tampereen messuilta, mutta en kuollaksenikaan muista miltä osastolta), mutta muutoin tein kortin aikalailla sellaiseksi mikä omaa silmää miellyttää.



Äitikoru syntyi simppeleistä aineksista. Koska vauva ei ollut vielä syntynyt, ei ollut tiedossa sukupuolta eikä varsinkaan nimeä, ei tästä löydy aiemmissa koruissa nähtyjä tunnusmerkkejä. Käytin vähän massiivisempaa hopearengasta ja isoa vuorikristallihelmeä. Käsitin, että kyseessä on ensimmäinen vauva, mielestäni tämä ei muuta symboliikkaa tarvitsekaan. Laitoin riipuksen paksuun mustaan nauhaan sillä tämä on niin massiivinen, että nauha käy siihen paremmin kuin hento ketju. Jos siihen haluaa ketjun, sekin saa olla jo vähän paksumpi.

Toivottavasti nämä äitikorut eivät kyllästytä teitä? Onhan ne aika samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Siksi tykkäisin ne esitellä täällä blogissa.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

seinä

Muistatte varmaan vielä tämän? Olihan minun pakko tehdä kassiin sopiva pussukka, vaikkapa kolikoiden ja etukorttien kuljetusta varten.



Pussukat on tehty samalla tilda-ohjeella kuin nämä aiemmatkin. Ohje on kiva ja simppeli, ja pussukoista tulee varsin tukevia. Taidanpa myöhemmin muokata ohjetta vähän isommaksi, sillä saisi tehtyä myös hyvän mallisen meikkipussukan viikonloppureissuille.



Pussukan sisällä on sama kangas kuin kassin sisäkankaana. Hauska sattuma tällaiselle koruintoilijalle, että tuohon pussukan kylkeen osui tuo kuviona oleva jättitimantti. Kankaana siis Vallila Interiorin The Wall.

torstai 15. heinäkuuta 2010

kuplapusseja

Alkuviikosta minun piti postittaa muutamia koruja. Tykkään postittaa pienimmätkin kuplapusseissa, sillä pelkään aina kirjekuoren hajoavan. Postin pussit ovat mielestäni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tylsän rusehtavia (ja ne kivemmat ovatkin sitten jo reippaasti kalliimpia), ja kassajonossa mietinkin olisiko niille jotain vaihtoehtoa.



Viimein muistin, että olin joskus aikaa sitten nähnyt jossain blogissa ohjeen omatekoisille kuplapusseille. Mielestäni olin sen laittanut kirjanmerkkeihinkin, mutta se lista on ohjeista jo niin pitkä, etten sitä löytänyt. Siksi teinkin kerralla useamman pussin ja kokeilun sekä erehdyksen kautta sainkin niistä aika kivoja. Haluankin jakaa tämän ohjeen ja toivon, että siitä on hyötyä myös muille.



Pussien teko aloitetaan tietysti valitsemalla jokin kiva paperi. Itse käytin näissä skräppipapereita. Paksut paperit olivat mielestäni parempia, nuo tildan paperit jo vähän liiankin paksuja. Kun sopiva paperi on löytynyt, leikataan siitä kaksi neliötä tai suorakaidetta, riippuen halutusta pussin muodosta. Toisesta kannattaa tehdä vähän pidempi (itse laitoin pituutta lisää silmämääräisesti noin 2-3cm, enemmänkin voisi laittaa), jotta kirjekuoreen saa myös sen lipan jolla kuoren voi sulkea.



Seuraavaksi pienempään kappaleeseen laitetaan kaksipuoleista teippiä siististi kolmelle reunalle (tässä kuvassa oikea, vasen ja alareuna) ja keskelle sekä yhdelle reunalle jonkinverran. Tärkeä on muistaa, että nuo kolme reunaa on siististi, koska niistä tulee kirjekuoren reunat. Nuo loput teipit voivat olla vähän miten sattuu, sillä niihin kiinnitetään kuplamuovi.



Seuraavaksi kuplamuovista leikataan ihan pikkaisen tuota keskialuetta pienempi pala, joka sitten teipataan paperiin kiinni. Asettelin kuplamuovin tuohon paperin päälle, ja leikkasin siinä, siten sain juuri sopivan kokoisen. Teippasin sen röpelöinen puoli paperiin, jotta kirjekuoren sisälle tulee se sileämpi puoli.

Kurkkasin muuten postista vielä kuplamuovin hinnankin. Rulla oli jotain neljän ja viiden euron väliltä, ei minusta mikään paha, kun itse olen rullan ostanut vuosia sitten ja se alkaa vasta nyt vedellä viimeisiään.



Kun kuplamuovi on laitettu molempiin papereihin, irroitetaan reunojen teipeistä suojamuovi ja asetellaan paperit päällekkäin.



Reunat painellaan kiinni toisiinsa. Itse huomasin parhaimmaksi tavaksi sen, että ensin painoin reunan yhdestä kohtaa kiinni, sitten vastakkaiselta puolelta ja taas toiselta puolen. Näin paperit eivät lähteneet liukumaan pois paikoiltaan. Lopuksi sitten kävin vielä läpi kaikki reunat, jotta ne olisivat tiukasti kiinni toisissaan.



Kun reunat oli saatu kuntoon pyöristin vielä läpän kulmat ja laitoin reunaan kaksipuoleista teippiä odottamaan kuoren postitusta.



Näyttää ihan oikealta kuplapussilta, eikö vain. Huomasin muuten tässä vaiheessa, että sillä ei ole niin väliä, onko tuo kuplamuovi leikattu suoraan vai vähän vinoon. Se ei valmiissa pussissa näy.



Kun pussi on valmis, voi sen vielä viimeistellä osoitelapuilla. Näin kirjavasta paperista kun ei postimerkki ja osoite välttämättä muuten niin selkeästi erottuisikaan.

Toivottavasti tästä ohjeesta oli iloa ja hyötyä muillekin ruskeisiin kuplapusseihin kyllästyneille.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

söpöläinen



Tällainen äitikoru lähti maailmalle viime viikolla. Tällä kertaa koruun tuli kahden lapsen nimikirjamet, joita molempia kuvastamaan syntymäkuukausien helmet. Sattumalta samat helmet kuvastavat myös lasten silmien väriä. Isommalle siskolle isompi ja pikkusiskolle pienempi.



Mielestäni viisi helmeä asettui kaulakoruun vielä varsin kauniisti. Jos lapsia alkaa olla enemmän, pitänee ehkä kehitellä jo vähän muita ratkaisuja. Itseasiassa minulla on jo parikin (omasta mielestä) hyvää ideaa siihen olemassa... Katsotaan jos joskus voin vielä niitä täällä esitellä.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

synttärihiiri



Tämä on onnittelukortti ilman onnea-tekstiä. Mutta kuitenkin sen tunnistaa sellaiseksi. Juhlimassa ollut hiiri onnittelee ja tuosta hauskasta mittanauhateipistä on sitten ympyröity se maaginen luku. Vaikka synttärisankari kyllä sanoikin, että väärästä kohtaa oli ympyröity, oikeampi kohta löytyy kuulemma lähempää kortin yläreunaa. Olen useampaan kertaan katsellut kuinka eri blogeissa on näkynyt kortteja, joihin on hauskasti niitattu nauhoja kiinni. Tähän pystyin sitä vihdoin ja viimein itsekin kokeilemaan, kun nitojan lilat niitit sopivat kortin muihin värisävyihin.

Huomasin että kortti passaa mainiosti myös käynnissä olevaan P*skikseen. Siinä kun halutaan nähdä kortteja, joissa ei ole kukkia. Se ei haasteena kyllä ole minulle kovinkaan hankala, sillä en irtokukkia korteissa käytä juuri muutenkaan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

pink pink



Katsokaa miten herkulliset pinkit jadet. Näistä ei voi saada aikaiseksi mitään muuta kuin kesäisiä ihanuuksia. Tällaiset korvakorut päätyivät syntymäpäivälahjaksi, onneksi noita jadeja on kätköissä vielä muutamia, niin saan itsellekin samanlaiset.



Jaden lisäksi materiaaleina korvakoruissa on balin hopeaa ja lasia.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

syksyttääkö?



Pussukoita pussukoita, näitä ei voi koskaan olla liikaa. Ihania ovat katsella ja mukavia tehdä. Tällä kertaa vihreät pussukat syntyivät tilda-kirjassa (Tildan tapaan-romanttinen ilme kotiisi) olevan (s.95) meikkipussin ohjeen mukaan. Kaavat olen vaan muokannut tuollaisiksi suorakulmemmiksi, kun en siitä pyöreästä muodosta niin välittänyt.



Pussukoissa materiaalina vihertävä vakosametti ja sisäkankaana pilkullinen tilda-kangas. Värit nappasin noista pussukoihin kiinnitetyistä nauhoista. Tuo pilkullinen kangashan on ihan selkeästi suoraan noista kärpässienistä.



Päälle tuli vielä kruunukorkeista tehdyt rintaneulat, jotka voi sitten irrottaa ja laittaa myöhemmin vaikka takkiin tai kassiin.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

yks vee



Tässä vielä yksi pikkutytöille sommittelemistani korteista. Hattarapinkkiä ja ällömakeaa herkuttelua. Tähänkin korttiin kaivoin varastoistani noita nappeja kun huomasin niiden käytön olevan varsin hauskaa. Taidan toistaa itseäni, mutta niitä pitää tosiaan hankkia lisää, mulla on laatikoissa vaan jotain ruman värisiä. Leimasin on the greeting farmin onnittelukakkutyttö ja ykkösen tein papereista ihan ite. Tämäkin varmasti pääsee vielä käyttöön, vähän vaan eri muodossa sillä ykkösen taidan kuitenkin kortista poistaa kun ei lähipiirissä ole yhtään ensimmäistä vuottaan juhlistavia pikkutyttöjä.